Lukijalta
Kolumni
Tilaajille

Näe maail­ma, kuin koi­ran­pen­tu

Istun auringonpaisteessa ja seuraan ihastuneena, kuinka kuusi suomenpystykorvan pentua leikkivät, tutkivat paikkoja ja opettelevat asioita. Olen kohta saanut seurata näiden pienten karvapallojen elämää kuusi viikkoa, enkä ole vieläkään kyllästynyt, vaikka tunteja on vierähtänyt heitä seuratessani. Enemmänkin tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut alusta alkaen nähdä pentujen kasvun. Olen saanut nähdä, jotain ihmeellistä sellaista, jota kaikki eivät välttämättä näe.

Pentujen kasvua seuratessani olen saanut ihastua, huolestua, rakastua ja ihmetellä. He ovat täysin valloittanee sydämeni mutta myös laittaneet minut miettimään elämää. Heitä seuratessani olen moneen kertaan joutunut toteamaan, kuinka ihmeellisiä ja ainutkertaisia me Jumalan luomat olemmekaan. Jokaisella pennulla on vahvuutensa, oma luonteensa ja jokainen näyttää omanlaiseltaan, vaikka moni on sanonut, että miten näitä tunnistaa mutta kyllä pennut tunnistaa, kun vain osaa katsoa. Samalla tavalla meillä ihmisillä on vahvuutemme, oma luonteemme ja olemme erilaisia ulkonäöltämme mutta siltä jokainen meistä on yhtä tärkeä ja arvokas, sillä erilaisuus on rikkautta.