Kiireinen kevät on ollut takana, mutta meillä oli hetki aikaa pysähtyä Matti Juntusen kanssa. Kerrohan Matti, kenen kanssa tässä kahvipöydässä istuskellaan?
"Olen Matti Juntunen, kuusamolaislähtöinen, sittemmin ylivieskalaistunut nelikymppinen harrastajateatterinäyttelijä ja -ohjaaja. Viime kesänä tuli täyteen 25 vuotta teatterin tekemistä: ohjaustöitä on takana yli 40 ja näyttelijän roolissa eri näytelmissä ainakin saman verran."
Kuinka sinä liityt Nivalan kesäteatterissa tekeillä olevaan Tuiskula -Nuoruuden ääniraita - näytelmään? Ja millainen on suhteesi Nivalaan ja Nivalan Tuiskulaan?
"Tämä on nyt toinen ohjaukseni, jonka teen Nivalan kesäteatterille. Olin ohjaamassa myös viime kesänä, kun Nivalan kesäteatteri vietti nelikymppisiä. Ohjasin silloin heidän juhlanäytelmänsä Olin nahjuksen vaimo.
Minulla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa Tuiskulaan. Olen viettänyt nuoruuteni Koillismaalla, ja Tuiskulan toiminta sellaisenaan, kuin se tarinassa esitetään, oli loppunut muuttaessani lakeuksille. Siksi olen joutunut rakentamaan käsitykseni muiden muistojen ja jälkien kautta. Kun oma kokemus puuttuu, paikka alkaa hahmottua kertomusten kautta. Tuiskula on olemassa minulle tarinoina, ei muistoina. Se antaa minulle mahdollisuuden sanoittaa paikan merkitystä ilman nostalgiaa."
Mitkä olivat ensimmäiset ajatuksesi, kun sait käsiisi Tiina Väkeväisen kirjoittaman tekstin?
"No, ensimmäinen vaikutelma oli rehellisesti sanottuna kauhu. Näytelmässä oli yli 60 roolihenkilöä. Tällainen valtava roolihahmojen määrä tuntui kauhistuttavalta. Kun itsellä ei ole mitään kosketuspintaa Tuiskulaan, niin pohdin pystynkö tuomaan lavalle tarinan tavalla, jonka katsojat, joilla on kokemuksia Tuiskulasta, hyväksyvät sen.
Kun muutaman kerran kahlasimme tekstin läpi työryhmän kanssa, alkoi tekstistä avautua erinäisiä asioita. Ennen kaikkea sieltä lähti vahvasti nousemaan näytelmän päähenkilöiden tarina ja miten se kerrotaan Tuiskulan kautta. Kun tämä asia selkeni myös itselleni, oli sen jälkeen helpompi lähteä kuljettamaan tarinaa."
Miten näytelmän kasaaminen on sujunut? Millaisia haasteita on tullut vai onko niitä ollut?
"Ensimmäinen suurin haaste, joka tässä projektissa on ollut, oli työryhmän koko. Näyttelijöitä oli aloittaessa aivan liian vähän. Vietin muutaman unettoman yön, kun pyörittelin päässäni, miten saamme nämä yli 60 roolihahmoa toteutettua sillä näyttelijämäärällä, joka minulla oli käytettävissä. Onneksi mukaan on tullut muutamia näyttelijöitä lisää, niin tämä prosessi on helpottunut.
Tuiskula näyttäytyy minulle ennen kaikkea paikkana, jossa elämä tapahtuu. Se ei ole vain tanssilava tai keikkapaikka, vaan tila, jossa ihmiset kohtaavat, rakastuvat, tekevät valintoja ja kasvavat. Näytelmässä sen kautta kulkee koko ajan myös suurempi muutos: miten Suomi ja suomalainen yhteiskunta muuttuu vuosikymmenestä toiseen. Se ei ollut vain paikka, jossa käytiin, vaan paikka, jota rakennettiin yhdessä."
Jasso Perälä tuottaa näytelmään musiikkeja, ja näytelmää voisi kai musiikkinäytelmäksi tituleerata. Miten tällaisen näytelmän kasaaminen eroaa tavallisesta näytelmästä vai eroaako se?
"Tämä on toinen kerta vasta, kun ohjaan tällaista näytelmää, jossa musiikki on näinkin vahvasti mukana. Tämä on itselle hyvin mielenkiintoinen haaste. Tähän asti, kun olen itse ollut ohjaamassa, olen aina itse saanut päättää, minkälaista musiikkia olen halunnut käyttää tarinankerronnan tukena. Tässä tekstissä on taas aika tarkkaankin määritelty, minkälaista musiikkia missäkin kohtaa tulee.
Ohjaajana minun täytyy soveltaa tapaani kertoa tarinaa niin, että se toimii musiikin tukena. Odotan hyvin mielenkiinnolla sitä, että miten Jasson näkemys tämän näytelmän musiikista sopii siihen näkemykseen, mikä minulla ehkä tästä tarinasta on. Lähdemme sitten sovittamaan näitä kahta elementtiä yhteen."
Mitä haluaisit sanoa ihmisille, jotka pohtivat sitä, kannattaisiko lähteä katsomaan Tuiskula-näytelmää Nivalaan? Entä jos aiempaa kokemusta Tuiskulasta ei ennestään ole, mitä näytelmä antaa heille?
"Joku näytelmän roolihenkilöistä sanoo: “Ihmiset on se, jotka tekevät nuoruuden. Musiikki on ikään kuin taustanauha, johon muistot sitten tarttuvat”. Toivoisin esityksen käynnistävän jokaisella katsojalla sen oman nuoruuden taustanauhan: mitä merkittäviä hetkiä elämässä kullakin yhdistyy johonkin musiikkikappaleeseen? Mitä muistoja joku kappale tuokaan mieleen?"
Kiitos kahvitteluhetkestä ohjaaja Matti Juntunen.
