Lukijalta
Kolumni
Tilaajille

No hai­see­han se!

Menneen kevään aikana on Revonlahden suunnasta kantautunut pahanhajuisia rakennushankkeita. Toinen koskee sikalan rakentamista/laajentamista ja toinen yhdyskuntajätepohjaisen lannoitetuotannon käynnistämistä Revonnevan reunamilla. Kumpikin hanke on kohdannut lähiseudun asukkaiden voimakasta vastustusta ja nimilistoja on hankkeiden kaatamiseksi kerätty. Kauhuskenaarioissa Revonlahti nähdään paikkana, jossa tuuli tuo asukkaiden pihoihin joko sian- tai ihmisten jätösten hajun ympäri vuoden. Ja kaiken lisäksi tuulimyllyt pitää ilman sopivasti liikkeessä, jotta hajut leviää tasaisesti mahdollisimman laajalle.

Kriittisen suhtautumisen yhdyskuntajätteiden käsittelyyn kylän läheisyydessä ymmärrän paremmin. Aivan oikeutetusti voidaan kysyä, että onko järkevää tuoda oululaisten jätökset meidän nurkkapieliin haisemaan, ellei toiminnan ympäristövaikutuksia hajuhaittoineen voida varmuudella pitää kontrollissa. Sinänsä on ekologista ja järkevää pyrkiä palauttamaan myös ihmisten jätösten ravinteet takaisin kiertoon peltoviljelyn kautta.