Juuri nyt: Kes­ti­lä-päi­vien tun­nel­mia

Lataa nyt: Sii­ka­jo­ki­laak­so-so­vel­lus pitää sinut pai­kal­lis­uu­ti­sis­sa kiinni lo­mal­la­kin

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Pöy­ris­tyt­tä­vää tu­hoa­mis­ta

Olen viettänyt kesistäni 1970-luvulta lähtien suuren osan Siikajokivarressa isäni lapsuudenkodin maisemissa. Nimismiehenkiharaista tietä pyöräiltiin ennen osuuskauppaan eskimopuikkoja tai tikkareita ostamaan. Kauppa-auto oli odotettu vierailija kujan suussa. Lauran baarista sai karkkia ja Italia-limsaa ja loput rahat laitettiin pajatsoon tai jukeboxiin. Toisinaan pääsimme Simppusäikän lisäksi uimaan Varesäikkään. Olihan se eksoottista: matalaa merenrantaa pienen lapsen silmien kantamattomiin. Siellä on tullut uitua ja rentouduttua kirjan kanssa rantahietikolla ihan viimeisiin vuosiin asti. Ranta on tarjonnut mukavia paikkoja kauempaakin tuleville perheille viettää päiviä meren äärellä ja löytyipä sieltä ennen rauhallinen poukamakin oleskeluun muilta rannan makoilijoilta silmänvarjossa.

Niin, ennen. Nyt on Varesäikässäkin nähtävissä se "kehitys", joka tuntuu pinttyneen päättäjien päähän: Tuulivoimaa on saatava ympäristöstä ja ihmisistä välittämättä. Ranta on kirjaimellisesti raiskattu. Kaunis rantaviiva on tuhottu. Kumpuileva luonnonmukainen hiekkaranta on haudattu soran ja suurten kivien alle. Avoin kysymys päättäjille: Oliko tämä rannan pilaaminen suunniteltu toimeenpano vai sittenkin tuulimyllyn pystyttäjien päätön virhe? Oli kumpi hyvänsä, ei asiaa voi enää korjata. Tämä ympäristörikos on totta ja kaikki yhden tuulimyllyn takia. Sille olisi varmasti löytynyt paikka jostain muualta.