Lukijalta
Kolumni

Puo­les­sa­vä­lis­sä paastoa

-

Kirkkovuodessa elämme nyt paastonaikaa ja itse asiassa tällä viikolla olemmekin jo puolessa välissä paastoa. Nykypäivänä paasto ei monesti ole samanmuotoinen kuin Jeesuksen aikaan, Jeesushan paastosi ruuasta sekä rukoili. Eivätkä monetkaan meistä halua tai lähde paastoamaan, silti paastonaika kutsuu meitä hidastamaan tahtia, hiljentymään sanan äärelle ja rukoilemaan.

Itse olen nyt muutamien vuosien ajan paastonnut seuraamalla Suomen evankelisluterilaisen kirkon tekemää Paastokalenteria. Kalenteri on antanut minulle mahdollisuuden monipuolisesti hyödyntää paastonaikaa. Ei ole tarvinnut rajata paastoa vain yhteen asiaan. Esimerkiksi teen juotiin tai makean syömiseen, vaikka nekin ovat hyviä konkreettisia asioita, mistä paastota, vaan olen saanut kalenterin avulla tehdä ja keskittyä erilaisiin asioihin.

Paastokalenterista tällä viikolla minua erityisesti koskettaa torstain ja lauantain kohdat. Tänään, torstaina paastokalenterissa lukee: ”Laula jokin sinulle rakas hengellinen laulu” Tämä kohta tuntuu minusta erityisen tärkeältä, koska musiikki on lähellä sydäntäni, sillä sen avulla pystyy ilmaisemaan asioita paremmin kuin esimerkiksi pelkästään puhumalla. Musiikin avulla tunteemme ja ajatuksemme välittyvät helpommin kuulijalle. Musiikki myös rentouttaa monesti ihmisiä sekä se antaa mahdollisuuden syventyä Jumalan sanan ääreen. Laulaminen, kun on myös omanlaista rukousta ja Jumala kuulee meidän jokaisen rukouksemme.

Lauantaina paastokalenterissa lukee: ”Nauti luonnosta ja sen ihmeistä ihan livenä.” Tänä poikkeuksellisena aikana meitä kansalaisia on kehotettu paljon menemään ulos ja liikkumaan luonnossa, sillä siellä on pienemmät mahdollisuudet kohdata toisia ihmisiä ja se tuo hyvää mieltä. Tästä näkökulmasta ajateltuna lauantain kohta saattaa kiristää tunteita ja saa aikaan reaktion: Ei taas, miksi aina tätä samaa. Ymmärrän varsin hyvin tuon ajatuksen, kun se välillä tulee itselle myös mieleen. Kuitenkin, kun miettii tarkemmin tuota kohtaa, näkee toisen lähestymistavan. Kohdassa nimittäin puhutaan luonnon ihmeistä. Ihmeistä, jotka Jumala on luonut. Kaikki mitä me näemme ympärillämme, kun liikumme luonnossa, on Jumalan luomaa, ne ovat ihmeitä. Kohta siis kehottaa meitä todella näkemään luonnon kauneuden, pysähtymään sen ääreen ja nauttimaan sen olemassaolosta. Sillä luonto ja sen ihmeet tuovat Jumalaa ja hänen rakkauttaan lähemmäksi meitä.

Mira PaunaSeurakuntapastori, Raahen seurakunta