Pus­ka­pa­pit tekevät kir­ja­mel­li­ses­ti työtä pus­kis­sa

Lähetystyö vie kauas asutuskeskuksista

Päivi ja Sami Tuokkola vetivät Helluntaiseurakuntien puskapappikoulutusta aiemmin Tansaniassa, josta siirtyivät Etiopiaan. Kuvan seminaari on pidetty Adillossa. Tuokkolat ovat nautiskelleet kesälomastaan Päivin kotimaisemissa Laakkolassa. Puskapapit elävät seminaaripaikoilla paikallisten vieraana. Tarjolla saattaa olla vaikkapa proteiinipitoista lentomuurahaisleipää.
Päivi ja Sami Tuokkola vetivät Helluntaiseurakuntien puskapappikoulutusta aiemmin Tansaniassa, josta siirtyivät Etiopiaan. Kuvan seminaari on pidetty Adillossa.
Päivi ja Sami Tuokkola vetivät Helluntaiseurakuntien puskapappikoulutusta aiemmin Tansaniassa, josta siirtyivät Etiopiaan. Kuvan seminaari on pidetty Adillossa.
Kuva: Anna Hämeenaho

Maailmalla liikkuu tälläkin hetkellä valtaisa määrä eri kirkkokuntien lähettejä. Pulkkilan Laakkolasta lähtöisin oleva Päivi Tuokkola, omaa sukuaan Hyytinen, on yksi heistä. Hän työskenteli miehensä Sami Tuokkolan kanssa lastentarhanopettajina Suomessa, mutta päätyi lopulta helluntaiseurakuntien lähettämänä puskapappien kouluttajaksi Tansaniaan.

– Olen kristillisestä kodista lähtöisin ja meillä kävi paljon saarnaajia ja lähettejä. Omassa ajatusmaailmassa oli haave, että lähtisin joskus jonnekin kauas hoitamaan lapsia, Päivi Tuokkola muistelee.

Luonnosta ja eläimistä kiinnostuneella Samillakin oli jonkinmoinen kaipuu suurien savannien äärelle. Kun sitten tuli tieto, että Tansaniaan kaivattiin kahta lastentarhaopettajaa, tuntui se kuin suoranaiselta kutsulta.

– Minulle se oli lähetyskutsu ja Samille Serengetin kutsu, Päivi nauraa viitaten Tansaniassa olevaan kansallispuistoon.

Päätöksenteossa ei aikailtu, vaikka perheeseen oli syntynyt kaksi poikaa, joiden koulunkäynti oli aluillaan. Vasta hankittu talo myytiin ja haettiin töistä virkavapaata.

Me kirjaimellisesti menemme puskiin pitämään seminaareja, eli viemme etäraamattukouluja sinne, missä ihmiset eivät muuten saa opetusta.
Sami Tuokkola

Esikoulutyötä tehdessä heitä alkoi kuitenkin kiinnostaa enenevässä määrin varsinainen lähetystoiminta.

– Seurakunnissa näki raamatunopetustarpeen. Saimme sen sydämellemme ja muutimme Kanadaan, pariskunta kertoo lähdöstään Raamattukoulun ja pappisopintojen pariin.

Päivi naureskelee, että yksi tai kaksi Kanadan testivuotta venähtikin yhdeksäksi, kun he jäivät vielä viideksi vuodeksi seurakuntatyöhön. Myös pojat kävivät koulunsa loppuun Kanadassa.

Vähitellen ikävä Afrikkaan kasvoi. Kimpsut ja kampsut pakattiin uudestaan ja suunnattiin takaisin Tansaniaan sekä siellä tehtävään puskapappitoimintaan.

– Me kirjaimellisesti menemme puskiin pitämään seminaareja, eli viemme etäraamattukouluja sinne, missä ihmiset eivät muuten saa opetusta, Sami kertoo.

Seminaareja pidetään kussakin paikassa yhteensä neljä ja niiden välissä opiskelijat tekevät omia harjoituksiaan.

– Tarkoitus on auttaa ihmisiä, että he suurin piirtein pysyisivät raamatullisen teologian perustalla, Tuokkolat toteavat.

Oppiaineet ovat hyvin käytännönläheisiä ja sisältävät muutakin kuin raamattutietoutta, kuten valistusta AIDSista, kristityn perhe-elämästä ja vammaisuudesta.

Haapaveden helluntaiseurakunta, johon Siikalatvakin kuuluu, on yksi kotiseurakunnistamme.

Tansanian puskapappitoiminnan alettua rullaamaan paikallisvoimin, Tuokkolat siirtyivät Etiopiaan. Vaikka olot ja tavat ovat siellä uutta kieltä myöten monimutkaisemmat, on ilmapiiri suhteellisen tasa-arvoinen.

– Seminaareissa on mukana sekä miehiä että naisia, jotka voivat toimia evankelistoina. Paikallinen aluekoordinaattori pyrkii kokoamaan oppilaat alueilta, jossa ei vielä ole kirkkoa ja valmistuneet jatkavat opettamista meidän jälkeemme.

Valmistuttuaan evankelistoille maksetaan palkkaa kolmen vuoden ajan, minkä jälkeen kullakin tulisi olla kerättynä oma palkan maksava tukijaseurakuntansa.

Järjestelmä toimii siis samalla tavalla, kuin Suomestakin käsin, eli lähettitoiminta ja heidän palkkansa ovat täysin seurakuntalaisten lahjoitusten varassa.

– Haapaveden helluntaiseurakunta, johon Siikalatvakin kuuluu, on yksi kotiseurakunnistamme.

Tuokkolat ovat viettäneet kesälomaansa Päivin kotipaikalla. Kansainvälisessä ilmapiirissä kasvaneet pojat ovat jo omillaan. Vanhempi jäi Kanadaan työskennellen nykyisin lentäjänä. Nuorempi valitsi vanhempiensa tien ja on toiminut viime vuosina lähetystyössä Albaniassa.

Päivi ja Sam iloitsevat siitä, että molemmilla on suomensukuiset vaimot, joten kielen oppiminen ja ylläpitäminen on lapsenlapsille helpompaa.

Samin päätyö keskittyy edelleen puskapappitoimintaan, mutta Päivi toimii myös Fidan eli Suomen helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestön Itä-Afrikan aluepäällikkönä.

Kuutta kymppiä hipova pariskunta on niin mieltynyt afrikkalaiseen ympäristöön, ettei osaa ajatella vielä eläkepäiviä.

Tällä hetkellä päätyö ja -koti on Afrikassa, tulevaisuus näyttää, mihin Tuokkolan puskapapit lopullisesti asettuvat.