Syksy mennä kolkuttelee eteenpäin. Vilahti syyskuu, ohi on jo lokakuukin.
Kesän vihreyteen kyllästyneenä syksy hitaasti ja harkiten puki ylleen yltäkylläisen värikkäät vaatteet, joilla on koreillut kilpaa auringon kanssa. Joinakin päivinä se on keltaisessa sadetakissaan lontustellut lätäköstä toiseen ja räiskytellyt vettä helmoilleen kuin eskari-ikäinen lapsi.
On se osannut heittäytyä hurjaksikin. Se on puhkunut ja puhaltanut valtavien keuhkojensa täydeltä puut nöyriksi ja vienyt lehdet villiin tanssiin.
Lokakuu on usein nimensä veroinen; vetinen ja lokainen.