Aaltosiilon betoniseinien sisällä Oulu avautuu monissa muodoissaan, kun menossa ovat Oulu Through the Eyes of Volunteering -taideprojektin näyttelyavajaiset.
Tilassa kaikuu puheensorina ja nauru, ja värikkäät maalaukset täyttävät seiniä. Seinillä näkyvät muun muassa Toripolliisi-patsas, Rotuaarin vilkas kävelykatu, Torinrannan punaiset aitat sekä Oulujoen ja Kiikelin maisemat.
Jokaisen teoksen vieressä on pieni tarina, jossa tekijä kertoo, miksi juuri tämä paikka on hänelle merkityksellinen. Teosten äärellä käydään vilkkaita keskusteluja, ja sisään taittuva luonnonvalo luo tilaan ainutlaatuista tunnelmaa.
“Täällä on elämää nähneet seinät – voi vain ajatella, millainen tämänkin paikan historia on. Aaltosiilolla on oma historiansa, ja seinillä on nyt Oulun historiaa”, kuvailee vapaaehtoinen Raakel Väinämö huhtikuisissa näyttelyavajaisissa.
Oulu Through the Eyes of Volunteering -taideprojektin aikana Oulu2026-vapaaehtoiset tutustuivat Ouluun kaupunkikävelyllä, valokuvasivat itselleen merkityksellisiä paikkoja ja muunsivat ne maalauksiksi kahdessa työpajassa.
Teoksissa ja niiden kuvauksissa näkyvät heidän elämänhistoriansa, muistonsa ja henkilökohtaiset näkemyksensä kaupungista.
Raakel Väinämö palasi kävelyillä mielessään Kuusiluotoon ja teatteriin, nuoruutensa merkityksellisiin paikkoihin.
”Kaupunkikävelyllä tuli käytyä sellainen skaala läpi – varmaan 40 vuotta kelasin mielessäni. Muistot palautuivat mieleen.”
Kävely paljasti myös, miten Oulu on muuttunut vuosien varrella ja miten eri aikakausina kaupungin kokenut osallistuja hahmottaa sen omalla tavallaan.
”Paikat, mitä olisin kuvannut Myllytullissa, niitä ei ole enää”, toteaa Väinämö hieman haikeasti.
Hänen teoksensa aiheeksi valikoitui lopulta Oulun teatteri, joka kytkeytyi myös hänen omaan historiaansa.
Oulu2026-vapaaehtoiselle Emma Väänäselle projekti on ollut avartava:
”Jännää kuulla, kuinka monta erilaista Oulua on jokaisella ihmisellä. Oulu ei ole sama kaikille, mutta yhtä aikaa se yhdistää meidät kaikki. Pääsin katsomaan Oulua toisten kengistä”, Väänänen toteaa.
Yhteisöllisyys ja eri-ikäisten kohtaaminen tärkeässä roolissa
Projektissa keskeiseksi nousivat yhteisöllisyys, vapaaehtoisten näkökulmien ja äänen huomioiminen sekä erilaiset kohtaamiset. Taideprojekti tarjosi osallistumismahdollisuuden eri-ikäisille osallistujille.
Eri taustoista ja kieliryhmistä tulevat osallistujat tulkitsivat Oulua omasta ajastaan käsin ja lisäsivät omaa kerrostaan kaupungin identiteettiin. Taide teki näkyväksi sitä, että Oulu on kerrostunut kokemus, eikä vain pelkkä fyysinen ympäristö.
Monelle osallistujalle juuri taiteen tekeminen oli tärkeä syy ilmoittautua projektiin.
”Ajattelin, että olisi tosi hauska päästä maalaamaan, koska on tosi kauan, kun olen viimeksi maalannut”, Emma Väänänen sanoo.
Maalaaminen yhdessä toimi myös luontevana kohtaamisen paikkana. Teosten äärellä ja niitä työstettäessä syntyi vilkkaita keskusteluja Oulusta ja monista muista aiheista.
Yhteisöllisyys nousi projektin keskeiseksi kokemukseksi.
”Minun mielestäni yhteenkuuluvuuden tunne ja ihmiset tekivät projektista tärkeän. Kaikki työskentelivät yhdessä, eikä kukaan kysynyt minun ikääni”, Raakel Väinämö toteaa.
Vapaaehtoinen Eewen Kovanen pitää hienona eri ikäisten osallistujien läsnäoloa, mahdollisuutta keskustella eri ikäisten kanssa ja kuunnella toisten muistoja.
Romaniasta saapunut vapaaehtoinen Denisa Abrudan kuvailee kokemustaan:
”Minulle vapaaehtoisuus tarkoittaa aitoa yhteyttä ihmisiin, autenttista kokemusta, jossa tunnen olevani osa jotain suurempaa kuin minä itse.”
Yhteys Oulun ja Timișoaran välillä
Kansainvälistä ulottuvuutta projektiin toivat Romanian Timișoarasta saapuneet kokeneet koordinaattorit Cristina Pop ja Roxana Precup, jotka osallistuivat keskeisesti projektin toteuttamiseen.
He toivat mukanaan kokemusta vuoden 2023 Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden järjestelyistä ja vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä sekä auttoivat osallistujia löytämään omaa luovaa ilmaisuaan.
Roxana Precupin mukaan yhteistyö kulttuuripääkaupunkien välillä on tärkeää: se mahdollistaa kulttuurien ja kokemusten vaihdon, edistää molemminpuolista oppimista ja vahvistaa eurooppalaista kulttuurisen vapaaehtoistoiminnan verkostoa.
Mukana oli myös romanialaisia vapaaehtoisia, Andreea Jurca ja Denisa Abrudan, jotka olivat mukana ohjaamassa erillistä Team Leader -työpajaa ja osallistuivat muuhun toimintaan. Tässä työpajassa vapaaehtoiset perehtyivät tiimin johtamiseen, osallistujien motivointiin ja sitouttamiseen sekä tehokkaaseen viestintään ja päätöksentekoon, ja pohtivat lisäksi, miten luoda innostava ja turvallinen työympäristö tiimille.
”Projektin päätavoitteena on antaa vapaaehtoisille mahdollisuus kehittyä tiiminvetäjinä ja osallistua aktiivisesti kulttuurielämään, mutta myös tarjota heille tilaa ilmaista luovuuttaan taiteen kautta”, koordinaattori Roxana Precup kertoo ja jatkaa:
”Toivomme, että projekti rakentaa sukupolvet yhdistävää vapaaehtoisyhteisöä, jossa ihmiset tukevat toisiaan ja kaupunkia yhteisen tekemisen kautta.”
Euroopan kulttuuripääkaupunkien vapaaehtoistoiminnan koordinaattorit muodostavat verkoston, joka on ollut tärkeä väylä ideoiden jakamiselle ja vapaaehtoistoiminnan kehittämiselle. Verkosto kokoontuu myöhemmin syksyllä Oulussa.
”On ollut kunnia päästä seuraamaan ja tekemään töitä eurooppalaisten kollegoiden kanssa. Oppeja on hyödynnetty Oulu2026-vapaaehtoistoiminnassa ja toivottavasti Oulun toimintatapoja leviää vastaavasti muihin Euroopan kulttuuripääkaupunkeihin”, toteaa vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Anette Eksymä.
Näyttelyavajaiset huipentuvat yhteiseen hetkeen
Näyttelyavajaisissa vapaaehtoiset kokoontuvat teostensa äärelle riviin ja heille ojennetaan ruusut. Cristina Pop puhuttelee jokaista henkilökohtaisesti. Pop kysyy eräältä vapaaehtoiselta, joka oli tehnyt tapahtumajulistetta, voisiko hän auttaa graafisen suunnittelun ja muun kanssa tulevissa projekteissa ja myöntävä vastaus tuli heti.
Kiitokset ja kannustukset päättivät viikon, mutta kokemukset ja muistot jäävät elämään.
Oulu Through the Eyes of Volunteering -projektissa syntyi viikon aikana enemmän kuin maalauksia: syntyi kohtaamisia, keskusteluja ja hetkiä, jotka tekivät Oulusta jokaiselle osallistujalle toisaalta henkilökohtaisen ja myös yhteisen.
Maalaukset eivät kerro vain Oulusta, vaan myös sen ihmisistä ja siitä, miten jokaisen vapaaehtoisen kokemukset ja näkemykset rikastuttavat kaupungin tarinaa.