"Tästä kaikki alkoi" – Pirkko Svens­kil­lä on ko­me­ros­saan kaik­kiaan 14 kan­sal­lis­pu­kua

Tästä kaikki lähti, sanoo Pirkko Svensk ja näyttää parivuotiaan tytön kansallispukua.

Sievä Siikajokilaakson puku nauhoineen, essuineen kaikkineen. Sen Pirkko sai tätinsä ansiosta; tämä oli ollut mukana puvun suunnittelulautakunnassa ja hän toi siskolleen, Pirkon äidille, pukukangasta. Siitä äiti ompeli pienelle tytölleen tämän ensimmäisen kansallispuvun.

Vaikka kansallispuvulla on kätevä tapa kasvaa käyttäjänsä mukana, kävi pikkulapsen asu lopulta auttamatta pieneksi. Mutta ei hätää, äiti teki uusia sitä mukaa kun tyttö kasvoi.

– Aina piti elää kansallispuku päällä. Käytin sitä kaikissa juhlissa, juhannuksena ja tavallisina sunnuntaipäivinä. Äiti pääsi vähemmällä, kun ei tarvinnut hankkia kesämekkoa koulun päättäjäisiin, Pirkko kertoo.

Aikuiselle naiselle suunnitellun Siikajokilaakson puvun Pirkko sai, kun täytti 18 vuotta. Äiti teki, ja jätti runsaasti saumoihin päästövaraa.

– Ajattelin silloin, että mitä tuota. Mutta on ollut tarpeen, hän nauraa saumanvaroille.

Nuorta naista alkoi kyllästyttää saman asun käyttäminen kaikissa riennoissa ja juhlissa. Kapinahenki iski, ja hän päätti hankkia muunkinlaisia mekkoja menojaan varten. Kansallispuvun vaihtuminen tavalliseen kolttuun huomattiin kaveripiirissä.

– Tuttu sanoi, että ei meinannut tuntea minua, kun ei ollut kansallispukua päällä, Pirkko muistelee.

Kansallispuvussa kasvanut ei ole päässyt asusta eroon. Päin vastoin, Pirkko on vuosien mittaan hankkinut itselleen melkoisen kokoelman eri paikkakuntien nimikkopukuja.

– Kansallispuvut viehättävät, kun olen niitä tottunut käyttämään, hän toteaa.

Komerossa on 13 naisten ja tyttöjen pukua, joista kahdeksan Siikajokilaakson, kaksi Munsalan, yksi Keski-Suomen, yksi Kaukolan ja yksi Kuortaneen puku. Joukossa vielä yksi pikkuserkulta ostettu Hämeen miesten puku. Kuortaneen puku on äidin peruja, ja sillä on ikää jo yli 80 vuotta.

– Kankaassa ei näy käytön jälkiä. Se on laadukasta, sillä pukua on kyllä pidetty. Puserokin on alkuperäinen ja ehjä, Pirkko esittelee.

Kokoelmaansa Pirkko Svensk on hankkinut pukuja kirpputoreilta ja ostanut yksityisiltä, kun niitä on hänelle tarjottu. Kansallispukujen arvostuksesta takavuosina kertoo jotain se, että kokoelman kallein, Kaukolan puku, maksoi kirpputorilla peräti 15 euroa.

– Muistan, että tädillä oli Kaukolan puku. Lapsena ihailin sen liivin pampuloita, hän kertoo.

Hankinnat Pirkko aloittaa yleensä pienimmästä osasta. Kun hän huomaa vaikka kirpparilla johonkin pukuun kuuluvia koruja, hän ostaa ne. Sitten vasta alkaa isompien osien metsästys. Viimeisimpiä löytyöjä on Etelä-Pohjanmaan naisten puvun koru, joka nyt kaipaa pientä täydennystä.

Kokonaisuuksien lisäksi Pirkko hankkii varaosia, kuten liivejä, puseroita ja essuja. Esimerkiksi Siikajokilaakson pukuun kuuluvia emännän avaimia hänellä on tallessa useita.

– Miesten pukujakin voisi hankkia, hän pohtii.

Arvokkaita pukuja Pirkko ei ole hankkinut vain omaksi ilokseen, vaan hän lainaa niitä. Viimeksi lähes kaikki puvut olivat käytössä marraskuussa Tuomiojan nuorisoseuran uuden toimitalon avajaisissa, käyttäjän mukaan muokattuna.

Lainaamisen tekee käteväksi se, että pukua voi muokata käyttäjän mukaan. Saumanvarojen ansiosta aikuisen naisen S-kokoinen puku kasvaa jopa XXL-mittoihin.

Kansallispukujen kultakautta olivat 1950-1960-luvut. Arvostus alkoi laskea 1970-luvulla ja kävi melko lailla pohjamudissa. Ne ovat vähitellen nousseet uuteen arvoonsa, ja niitä käytetään nykyisin monin eri tavoin. Hametta tai liiviä voi käyttää arkisempienkin vaatteitten kanssa, esimerkkejä löytyy Tuunaa mun perinne -verkkosivuilta.

– Pääasia että pukuja käytetään, Pirkko kannustaa.