Metsäpalot eivät onneksemme riehu samaan tahtiin kuin joskus aiemmin. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuoli, sillä luonnollisissa metsäpaloissa maa uudistui.
Tämän vuoksi 1990-luvulla aloitettiin systemaattinen säästöpuun polttaminen. Kysymys ei nykypäivänä ole kuitenkaan niinkään metsän- kuin luonnonhoidollisesta tehtävästä.
– Lajimääriä, ketkä hyötyy palosta, on kymmeniä, Metsähallituksen kehitys- ja ympäristöpäällikkö Antti Otsamo kertoo.
Otsamo oli mukana Metsähallituksen ympäristöseurannan parin päivän kierroksella, jossa vierailtiin erilaisissa toimenpidekohteissa ympäri Suomen.
Säästöpuun polttokohde sijoittui Pyhännälle, Tavastkengän ja Itämäen välisille maille.
Säästöpuun polttamisella tarkoitetaan hakkuun yhteydessä pystyyn jätetyn puujoukon polttamista luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Polttamisella tuotetaan palanutta puuta sitä tarvitseville eliölajeille. Jo pienikin paloalue voi lisätä alueen lajien runsautta ja samalla monipuolistaa elinympäristöä.
– Kovakuoriaiset haistavat savun kymmenen kilometrin säteellä, yksi ympäristöseurannan asiantuntijoista huikkaa.
Edellisen kerran Pyhännällä on poltettu säästöpuuta 1990-luvulla. Eli aikaan, jolloin alkoi olla tutkimustietoa palaneen metsäpohjan tuomista hyödyistä.
– 30 vuotta sitten ei tästä vielä tiedetty, mutta monien tutkimusten perusteella on todettu, että polttaminen on kustannustehokkain tapa luonnonhoitoon, Otsamo jatkaa.
Lisää aiheesta ensi viikon lehdessä
