Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Työ­hy­vin­voin­nis­ta ja lä­hi­pal­ve­luis­ta, mitä yh­teis­tä?

On mielenkiintoista seurata keskustelua sosiaalipalveluiden yksityistämiseen liittyen. Tätä perustellaan lähes aina kustannustehokkuudella ja etenkin henkilöstökuluilla.Väitän sitkeästi, että yksityistäminen ei lopulta tuo säästöjä. Yksityisen yrityksen tehtävä on tuoda voittoa omistajilleen. Tämä on luonnollista ja oikein, mutta missä suhteessa sitä tehdään on pääkysymys. Nyt sosiaalialan on käytännössä vallanneet suuret ulkomaisomistuksessa olevat yhtiöt ja he takovat rahaa veroeuroilla. Yksityinen voi valita asiakkaansa. Jos esimerkiksi vaikeasti oireileva nuori tai kehitysvammainen aikuinen on yksityiselle liian ”vaikeahoitoinen”, lue kallis, niin he voivat ilmoittaa maksajalle, että ”Emme voi vastata palvelun tarpeeseen”. Jolloin palvelu tulee lakisääteisesti hankkia jostain muualta, ja yleensä kalliimmalla. Jokaisella on oikeus asua mahdollisimman lähellä läheisiään, eikä siellä missä palvelu tuotetaan (näennäisesti) halvimmalla tavalla.

Kuten jo mainitsin, yksityistämistä perustellaan usein henkilöstökuluilla. Olen toiminut useamman vuoden esihenkilönä asumispalveluissa ja tiedän millaiset sairaspoissaolomäärät alaa vaivaavat. Tämä ei riipu siitä onko palkanmaksaja yksityinen vai julkinen. Mikä sitten vaikuttaa sairaspoissaoloihin? Sattuma toki, mutta myös työhyvinvointi. Mitä paremmin työntekijä voi, mitä mielekkäämpää hänen työnsä on, sitä vähemmän hän sairastaa. Miten tähän voidaan vaikuttaa? Johtamisen keinoin sekä ohjaamalla henkilökunnalle tarpeelliset resurssit.