Miksi oi miksi on ihmisen mielessä tilaa mieltä kaihertaville muistikuville? Ei elämän pidä tietysti ollakaan vain onnea ja autuutta, mutta miksi muistiin on pitänyt jäädä ikuisia jälkiä lähestulkoon joka toisesta, jopa idioottipienestä “epäonnistumisesta”?
Epäilen että kyse on häpeästä ja sen jättämästä polttojäljestä, joka jäytää ison vamman tavoin, vaikkei kyseessä olisi...
Artikkeli on _kirjautuneille_
Kirjaudu tai luo Kaleva Media -tunnus
Voit lukea kirjautumisen takana olevia sisältöjä
Pääset kommentoimaan sisältöjä
Saat oman nimimerkin