Kun ihminen täyttää 50 vuotta, hänellä on suuri todennäköisyys ajautua tutkimaan sukunsa saloja. Näin kävi ainakin Pirjo Järvelä-Siuvatille ja Jari Särkälle.
5 vuotta sukujaan tutkittuaan Jari Särkkä on koonnut noin 19 000 sukulaista nimettyinä ja suurelta osin kasvoin kuvitettuinakin. Tiedot, joita hän on kerännyt kirkonkirjoista, rippikirjoista ja muista netissä avoinna olevista lähteistä, ulottuvat kymmenenteen polveen 1600-luvun lopulle saakka. Samalla hän koonnut tuhansien vanhojen skannattujen valokuvien arkiston.
Nyt häntä harmittaa eniten se, että sukututkimusinnostus, joka pitää hänet tiukasti salapoliisityössä Kansallisarkistossa yötä myöten, syttyi 30 vuotta liian myöhään, parhaiden tietolähteiden eli omien mummujen jo kuoltua.