Poika istuu ongella Siikajoen rannalla Mankilan sillan alla. Alavirran joenmutkaan on kertynyt hiekkasärkkä. Siellä isä opetti pojan uimaan. Kuin muistona menneiltä ajoilta se näkyy vielä tänäkin päivänä matalan veden aikana.
Mieleen painui jokiveden ruskea väri, polvivedessäkään ei varpaita näkynyt - ei tänäänkään. Pikkulan, entisen hiekkaroopin vesi oli kirkasta, vaikkakin tummaa, ympäröivän ojittamattoman suon teen väriseksi värjäämää. Siellä uimassa käydessä varpaat näkyivät vyötärövedessäkin.
Silta oli pengerretty kivenlohkareilla, niiden välistä sai ahvenia. Koho osoitti virran kuljettaneen madon kiven päälle. Poika nosti onkea siirtääkseni sen syvemmälle.