Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, koko soten pelastusrengas syntyessään, vai oliko sittenkään? Uudistusta kaivataan, mutta takamatkalta tullaan. Hyvinvointialueet taistelevat rahojen ja resurssien riittämättömyydestä. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen strategia on parhaillaan lausuntokierroksella. Palvelulupauksemme on annettu, vai onko sittenkään? Sammuvatko hyvinvointialueen tähdet jo ennen syttymistään?
Sote-palveluiden järjestämissuunnitelma lupaa, että jokainen asukas saisi tasavertaiset palvelut asuinpaikastaan riippumatta. Pohjoispohjalaisten suunnitelmassa puhutaan jopa erämaahan saakka annettavista palveluista. Se lupaa siis paljon, mielestäni mahdottomankin. Jotta voisimme toteuttaa aluestrategian mukaisia linjauksia, tarvitsemme rahallisia satsauksia, kutsumustyöhön vannoutuneita hoitajia ja muuta ammattitaitoista henkilökuntaa. Samaan aikaan eduskunta neuvottelee pakkolaista ja uhkaa hoitajia työhönsä jopa poliisisaattueessa.
Miksi minä aluevaltuutettuna, turvallisuuslautakunnan jäsenenä olen näin huolestunut? Entisenä kuntapäättäjänä tiedän ennaltaehkäisevän toiminnan kustannusvaikutukset sekä sen, kuinka helppoa ei-pakollisesta toiminnasta on leikata, kun tarvitaan rahoitus kalliiseen ja korjaavaan työhön.