Sain kolme vuotta sitten juhannuksen aikaan syntymäpäivälahjaksi vuosia toivomani laiturin. Nyt minua hävettää, en todellakaan tiennyt, millaisen vastuksen itselleni toivoin.
Viime kesänä laituria ei saatu lainkaan vesille, kun kotimme kohdalta rannasta kaatui puu niin, että laituripaikka oli varattu. Yrityksistä huolimatta emme saaneet puuta rannalle. Syystulva hoiti puuraakin kohti alavirtaa. Tälle kesää laituri saatiin vesille, mutta taitaa olla yhden käsin sormin laskettavissa kerrat, jotka olen laiturilta uimaan ponkaissut. Tai ei meidän kohdalta voi jokeen hypätä, vaan täytyy laskeutua veteen varoen pohjan kivisyyden vuoksi.
Paljon mukavampaa on ollut lämpimillä keleillä hurauttaa mökkirannan aaltoihin, nautiskella luonnonrauhasta ja erämaajärven tuoksuista.