Lataa nyt: Sii­ka­jo­ki­laak­so-so­vel­lus pitää sinut pai­kal­lis­uu­ti­sis­sa kiinni lo­mal­la­kin

Lämmin kesä on voinut saada hir­vi­kär­pä­set liik­keel­le jo hei­nä­kuus­sa, hyön­teis­myr­kyis­tä ei ole niitä tor­ju­maan – Mutta le­viä­vät­kö ötökät yhä poh­joi­sem­mak­si?

Hirvikärpästen levinneisyysalue ei ole juuri muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koteloita syövät tiaiset voivat paikallisesti pienentää hirvikärpäskantoja.

Hirvikärpänen eli hirventäikärpänen on tuttu hyönteinen monille syksyisessä metsässä kulkeville. Ihmisen iholla hirvikärpänen suuntaa yleensä hiusrajaan tai vaatteiden laskoksiin. Purema voi aiheuttaa kutiavaa ihottumaa. Arkistokuva.
Hirvikärpänen eli hirventäikärpänen on tuttu hyönteinen monille syksyisessä metsässä kulkeville. Ihmisen iholla hirvikärpänen suuntaa yleensä hiusrajaan tai vaatteiden laskoksiin. Purema voi aiheuttaa kutiavaa ihottumaa. Arkistokuva.
Kuva: Rasila Risto

Kesän taittuessa elokuun puolelle syksyn tutut hyönteiset, hirvikärpäset saapuvat taas metsässä kulkevien kiusaksi. Aikuiset hirvikärpäset kuoriutuvat loppukesästä tai alkusyksystä koteloista, jotka ovat syntyneet ja pudonneet maastoon jo edellisen talven ja kevään aikana.

Oulun yliopiston eläintieteen emeritaprofessorin Arja Kaitalan mukaan ensimmäiset hirvikärpäset ovat voineet olla liikkeellä jo heinäkuun loppupuolelta alkaen.

– Lämmin kesä on voinut saada kotelot kuoriutumaan hieman tavallista aikaisemmin. Tämä ei vaikuta hirvikärpästen määrään, mutta tarkoittaa, että ne voivat olla riesana pidemmän aikaa, Kaitala kertoo.

Hirvikärpästen varsinainen huippukausi on yleensä elo-syyskuussa. Aikuinen hirvikärpänen selviytyy tosin hyvin pikkupakkasessakin, joten niihin voi luonnossa liikkuessaan törmätä vielä jopa marraskuussa.

Pakkassäässä vaihtolämpöinen hyönteinen ei pysty lentämään, mutta selviää kuitenkin hyvin maassa.

Hyönteismyrkyistä ei ole apua

Kaitalan mukaan hirvikärpästen määrän voi suoraan ennustaa isäntäeläimiensä eli hirvien tiheydestä.

– Jos alueella on ollut hirviä talvella tai keväällä, on seuraavana syksynä hirvikärpäsiäkin.

Luonnonvarakeskuksen hirvikannan arvion perusteella esimerkiksi suuressa osassa Pohjois-Pohjanmaan aluetta ja Lappia hirvitiheys on syksyn 2021 jälkeen melko pieni: noin 2,2 hirveä tuhatta hehtaaria kohden. Lounais-Lapissa hirvitiheys oli tuhannella hehtaarilla 2,6 eläintä. Lapin eteläpuolella hirvitiheydet vaihtelivat välillä 2,3 ja 3,7 eläintä per tuhat hehtaaria.

– Tiaiset ovat oppineet syömään hirvikärpästen koteloita. Se voi paikallisesti pienentää hirvikärpäskantoja, Kaitala lisää.

Hirvikärpäsen esiintymisrajaa ei nykyään seurata yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Kaitala kertoo, ettei niiden esiintymisalue ole kuitenkaan juuri muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

– Levinneisyysalueen pohjoisraja on vakiintunut Lapin maakunnan eteläosiin. Yksittäishavaintoja on toki tehty jopa Kolarissa. Ne eivät kuitenkaan ole hysteerisesti levinneet Lappiin.

Metsässä liikkuvan ihmisen on vaikea välttää kohtaamisia hirvikärpästen kanssa, mutta tiiviillä vaatetuksella niiden päätymistä iholle voi yrittää estää. Ihmisen iholla hirvikärpänen hakeutuu tyypillisesti hiusrajaan tai vaatteiden laskoksiin.

Kaitalan mukaan hyönteismyrkyt eivät hirvikärpäseen tehoa, sillä se ei suunnista hajun vaan liikkeen perusteella.

– Kaikista paras suoja on kunnon anorakki ja huppu tai hyönteistakki. Sekin voisi toimia, jos laittaisi hupun päähän ja kiinnittäisi takin niskaan hakaneulalla jonkun tekokarvan. Sen karvan voi sitten laittaa reissun jälkeen muovipussiin ja saunaan, koska kärpäset eivät kestä kuumuutta, Kaitala vinkkaa.