Kun laulamisen halu pakottaa rinnassa, kurkussa ja leukapielissä, ei voi muuta tehdä kuin laulaa. Laulaa sydämen kyllyydestä, laulaa omaksi ja toisten iloksi, tulkita sävelin surua, kaihoa, riemua ja iloa.

Se laulamisen halu veti yhteen 12 miestä toistakymmentä vuotta sitten. Aluksi kuoroa johti kanttori Sauli Vaitiniemi, mutta työkiireittensä vuoksi hän ei ehtinyt miesten sunnuntaisiin harjoituksiin. Toiminta alkoi hiipua eikä laulu enää raikunut yhtä reippaasti kuin alussa.

Kaivattiin moottoria, ja siihen hommaan Eero Mällinen houkutteli hyvän ystävänsä Vuokko Kuisminin, joka oli usein istunut pianon edessä miesten laulaessa.

– Se oli hyvä homma.