Hänen keräämiinsä maailmanlaajuisiin mittaustuloksiin tuulivoiman haitoista aluksi toteamus, että vastineeksi löytyy kyllä esimerkiksi varsin tuoretta tutkimusta työterveyslaitoksen puolelta siitä, ettei infra-ääni aiheuta terveyshaittoja. Eli itselleen ja ideologialleen löytyy kyllä jokaiselle sopivaa, kunhan etsii sitä oikeaksi kokemaltaan luukulta.
Olisikin toivottavaa siirtyä aiheen tiimoilta jo seuraavaan vaiheeseen, sillä ongelman ydinhän ei ole tuossa lähes mystisessä infra-äänessä, vaan päättäjien kyvyttömyydessä määritellä selkeät ja lakisääteiset rajat tuulipuistojen etäisyydestä asutukseen. Silloin se olisi siinä ja pulinat pois.
Nyt eletään vielä juupas eipäs-vaihetta samoilla säännöillä kuin Hanhikivelläkin, vailla sitä lopullista ja valtakunnallisesti kattavaa yhdenmukaista lupaa, jolla taattaisiin hankkeille työrauha.
Omaa kuuloaistiani rasittaa kyllä enemmän tavallinen liikenteen ja moninaisen teollisuuden melusaastekin, johon takuuvarmasti sisältyy myös infra-taajuuksien ääniaaltoja. Uutena tulokkaana tuulimyllyjen harteille on helppo istuttaa näkymättömiä ja kuulumattomia ”mörköjä”, joiden takana voi liikkua paljon suuremmatkin rahavirrat, kuin Nikulan esittämät tuulivoimatuet.
Unohtamatta tietenkään trollien mahdollisia kyberhyökkäyksiä rajojen takaa, joilla pyrittäisiin vaikkapa jarruttelemaan Suomen omavaraisuuteen kasvattamista uusiutuvan energian avulla.
Minulle ja monille muille tällainen vaara on yhtä lailla mahdollinen kuin infraäänen uhkiinkin takertuminen. Esimerkkinä vain tuo Hanhikivi-projekti, jota Fennovoima-Rosatom pyrkii käynnistelemään ydinvoimapuolella ja jossa alati kasvava joukko suomalaisista kokee yhteistyöhankkeen perimmäisen tarkoituksen olevan ihan jotain muuta, kuin energiayhteistyötä. Sen paljastaminen ei vain ole vielä ajankohtaista.
Tätä näkemystä ei voi eikä saakaan sälyttää jonkin yksilön tai ideologisen aateryhmän harteille, koska kysymys on yleisessä ilmapiirissä aistittavasta muutoksesta asennepuolella. Selvennyksenä vain viittaus perinteiseen ydinvoimavastustukseen, joka on aina kohdistunut ennen kaikkea terveys- ja ympäristötuhojen vaaroihin.
Hanhikiven tapauksessa suurimmaksi kysymysmerkiksi on nyt nousemassa ulkopolitiikkaan ja itsenäisyytemme säilyttämiseen liittyvät riskit. Eikä tätä pidä todellakaan tulkita niin, että se johtuisi ydinvoiman turvallisuuden lisääntymisestä. Vaan mistä? Siihen muodostakoon jokainen vapaasti oman sisäisen näkemyksensä. Palaan vielä varsinaiseen otsakeaiheeseen.
Epäilläänkö siis turhaan tai kenties tarkoitushakuisesti jossain Revonlahdella 10 km päähän ilmaantunutta tuulimyllyä syylliseksi joihinkin sydänvaivoihin, tai selittyykö minunkin kohonnut verenpaineeni pelkästään yli 40 km päähän suunnitteilla olevasta Hanhikiven voimalasta, jonka oletettuun valmistumiseen kuluu vielä 10-15 vuotta.
Lähtökohdiltaan nämä vaara-aistimukset nousevat täysin eri lähtökohdista, mutta ilmenevät todellisina terveys- tai turvallisuusuhkina molemmissa tapauksissa.
En väitä, etteikö joillekin tuulimyllystäkin voisi löytyä terveyshaitaksi luokiteltavaa. Olemme yksilöinä erilaisia myös terveyspuolella, joten meillä on ”lupa uskoa” ja tätä lupaa ei kukaan tai mikään ulkopuolinen todistelu tai mahtimies voi yksipuolisesti muuksi muuttaa.
Löytyyhän meiltä voimalinjojen läheisyydestä – jopa älypuhelinten sähkömagneettisista kentistä tai vaikka maasäteilystä kärsiviä, miksei siis myös infraäänestä.
Taloudellisten kärsimysten puolella joku taas kauhistelee tuulivoimatukia, toinen puolestaan Hanhikiveen hukkaan heitettyjä miljardeja, joilla energiatuotantomme omavaraisuutta olisi voitu selkeästi nostaa ja sitä kautta vähentää maamme riskiä päätyä rajojemme takaiseen ohjailuun kriisitilanteissa.
Ja kaiken tämän yläpuolelle nousee ihmettely siitä, että koska maailma ympärillämme joka tapauksessa on jo tekemässä läpimurtoa uusiutuvan energian puolella, niin miksi viivytellä?
Kaikki tietävät fossiilisen, jopa ydinvoimankin pitkittämisen palvelevan vain tiettyjen valtioiden etuja, kun taas aurinko ja monet muut käyttöön otettuina tarjoaisivat puolueettomampaa ja oikeudenmukaisempaa elämisen mahdollisuutta monille köyhille ja energiasta vielä kovaa hintaa maksaville maille.
Keijo Itäpalo
Eläkeläinen
Oulainen