Suomi elää nätisti sanottuna haastavia aikoja. Vähemmän nätisti sanottuna seisomme Titanicin kannella ja jousikvartetto soittaa viimeistä sävelmäänsä. Ihan noin kamala tilanne ei tietenkään ole, mutta poliitikkojen ja muiden kansalaisten käyttämän retoriikan perusteella voisi kuvitella, että perikato tulee.
Yleinen keskustelu on tasolla, jossa keskellä on tasamaata, jonka molemmin puolin on potero. Poteroissa huudetaan niin kovaa kuin suinkin ja jokainen etsii virheitä vastapuolesta, tai kaikkialta muista kuin itsestään.
Pitikö ottaa velkaa? Pitikö sitoutua maksamaan muiden sotkuja? Pitäisikö antaa kaiken kaatua, palaa tuhkaksi ja rakentaa uudelleen?
Mielipide on jokaisella ja jokainen tietää, että se oma on oikea. Jos toisesta löytää pienimmänkin virheen, se pitää kertoa kaikille ja heti perään varmistaa, että viesti meni varmasti perille.