Keskellä kylää se töröttää jo lähes tai yli sata vuotta. Kukaan ei juuri muistele aikaa, jolloin se antoi elannon monille kyläläisille. Melusta ei kukaan valittanut, eikä pölystä.
Tuuli viheltää nurkissa. Kuitenkaan ei tämän suojellun rakennuksen kunto ole vielä niin huono, että viime viikkoiset myrskyt siihen olisivat kajonneet. Pääskyset, ne muutamat – ehkä viimeiset – vielä opettavat lapsiaan lentämään sen kattojen yllä.
Pahasti on aika ikkunaruutuja koetellut, ja kunnossapidosta huolellisesti elämäniän vastanneet eivät enää vapaaehtoistyöhönsä ilmesty. Viime vuonna viimeinen heistä vielä istuskeli jauholuukun edessä olevalla penkillä ja ajatteli ajatuksiaan.