Vietämme pitäjäpäiviä. Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuolto on jo vuosia suosittanut pitäjä-nimitystä käytettäväksi entisistä kunnista. – Olisiko ”pitäjästä” hyvä tehdä valtuustoaloite täälläkin?
Kestilä, Piippola, Pulkkila ja Rantsila ovat kuin Siikalatva-perheen sisaruksia. Perheessä syntymäpäiväsankari saa erityshuomion; Kestilä-päivillä keskitymme kuntamme itäisimpään pitäjään.
Ylläni on Kestilän museopaita. Sen hihasta erottuu entisen kuntamme vaakuna. Kestilän museoyhdistys sai vaakunan käyttöoikeudet kuntaliitoksen aikoihin, kun vanha kuntatunnus siirrettiin syrjään virallisesta asemastaan.
Yhdistys rupesi käyttämään vaakunaa ilmoituksissaan, mistä tapa näyttää levinneen muillekin.
Sähköiseksi museoinniksi voisi sanoa Kestilän vanhan verkkotunnuksen kestila.fi käyttöönottoa museoyhdistykselle, muutenhan se olisi poistunut.
Verkkotunnuksesta ajatus siirtyy Siikaverkkoon, jolla kalastetaan tiedon maailman merillä. Siikaverkon kudontatyön tiedän alkaneen näiltä main ja solmimisen jatkuvan naapurikunnissa.
Peltoja raivataan edelleen Kestilässä kuten muussa Suomessakin. Olemme tavallaan palanneet kartanoaikaan: muutama maatalousyrittäjäpari tai maatalousyhtymä viljelee kylänsä ja osin naapurikylänsäkin pellot.
Kokkoneva on esillä tuulivoimatyömaana. Alueesta työkenttänä olen kuullut kerrontaa jo 1930-luvulta: Järvikylän Saarelta oli lähdetty viikoksi kerrallaan heinäntekoon Kokkonevalle.
Kysymykseen ”Luontoarvot vaiko työpaikat?” on mielestäni mahdoton vastata. Luontoarvo on esimerkiksi luonnon koskemattomuus.
Tuulimyllyt muuttavat luontoa. Kuitenkin niitä tarvitaan sähköntuotantoon ainakin siihen saakka, kunnes entistä kehittyneempää tekniikkaa saadaan. Vuokra- ja kiinteistöverotulojahan myllyistä toki kertyy.
Muistetaan mennyttä ja opitaan siitä, eletään ajassa sekä suunnitellaan tulevaisuutta!