Haapaveden-Siikalatvan seutukunnassa jo pitkään eri hankkeiden kautta vaikuttanut Pasi Anttila on nimetty seutukunnalliseksi yrityskehittäjäksi.
Pitkään erilaisia hanketöitä tehnyt Anttila sai päätökseen vetämänsä VAU!START+ -yrityshautomohankkeen ja nyt puhaltavat uudet tuulet. Työ tosin pysyy edelleen yritysrintamalla, mutta kyse ei ole pelkästä hankkeesta, vaan seudullisten yrityspalveluiden tarjoamisesta. Työnantajina toimivat kaikki seutukunnan kolme kuntaa, eli Haapavesi, Siikalatva ja Pyhäntä.
– Hommat ei muutu miksikään, mutta nyt ne eivät ole enää hankkeista riippuvaisia, Anttila iloitsee.
Hän tarkentaa olevansa ikään kuin täydentävä ja puolueeton lisäresurssi kunnallisille yrityspalveluille.
– Suurimmaksi osaksi työ on käytännön tekemistä: yritystukihakemuksia tai saneeraushakemuksia, osakassopimuksia, mitä nyt sattuu tarvitsemaan.
Mielikuva toimistoonsa hautautuneesta virkailijasta ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa. Anttila on henkilö, joka singahtaa yritysten ja yrittäjien luo ja on mielellään näiden kanssa silmäkkäin keskustelemassa eri vaihtoehdoista.
– Seudullisten yrityspalveluiden tehtävänä on olla suoraan yritysten kanssa tekemisissä, tarjoten apua niin kasvuun kuin toiminnan haasteisiin.
Tästä päästäänkin hieman tarkemmin kunnallisten ja seudullisten yrityspalveluiden eroihin. Siinä missä kunnalliset yrityspalvelut toimivat enemmän kunnan ja yritysten rajapinnassa, kehittäen samalla kunnan vetovoimatekijöitä, on seudullisissa yrityspalveluissa keskiössä asiakkaan liiketoiminta.
– Asiakkaiksi ovat tervetulleita kaikki yritykset ja yrittäjät koosta, toimialasta ja avun tarpeesta riippumatta. Eli fokus on yrityksissä, eikä kunnassa johon yritys on sijoittunut, Anttila täsmentää.
Hän lisää vielä, että seudulliset yrityspalvelut parantavat alueen pitovoimaa ilman paikkakuntasidonnaisuutta, jolloin luottamushenkilöillä ei ole pelkoa siitä, että jotakin kuntaa suositaan toisen kustannuksella.
Taustalllaan Anttilalla on pitkä kokemus yritysten ja viranomaisten välisestä asiointityöstä. Eli hän on auttanut yrityksiä erilaisten hakemusten täyttämisessä ja tietää, millaisia tietoja virastojen kapulakielisillä alustuksilla halutaan saada.
Esimerkkinä Anttila mainitsee yritystuet ja niistä viimeisimpänä JTF-rahoituksen (Just Transition Fund). EU perusti sen lieventämään ilmastosiirtymän aiheuttamia haittavaikutuksia alueilla, joihin erityisesti turpeen energiakäytön alasajo on kohdistunut.
Oletettavasti meneillään on viimeinen vuosi, että tätä ylimääräistä yritystukea on tarjolla. Siksi yritysten olisi korkea aika reagoida, jos haluaa tukea saada.
Yrityskehittäjä hoksauttaa, ettei tuki koske pelkästään turveurakoitsijoita, vaan kaikkea yritystoimintaa, johon edellä mainittu rakennemuutos on, vaikka välillisestikin, vaikuttanut.
– Tavoitteena on luoda uusia työpaikkoja turvetuotannon tilalle. Täällä on paljon hyviä ja kasvun resursseja omaavia yrityksiä.
Paljastuu, että Haapaveden-Siikalatvan seutukunnassa tukea on osattu hyödyntää jopa enemmän kuin Oulun alueella.
– Seutukuntamme oli toissa vuonna maakunnassamme eniten yritystukea saanut seutukunta. Me ollaan puutuoteteollisuuden keskittymässä ja suurin osa tuen saajista on tullut sieltä.
Monet tukihakuprosessit ovat kehittyneet ajan mittaan kovin mutkikkaaksi, eikä Anttilan mielestä yrittäjien ole järkeä alkaa niitä itsenäisesti opiskelemaan. Sitä paitsi ensi vuosi on ohjelmakauden viimeinen, ja sitten kaikki järjestelmät ja rahoitusehdot jälleen muuttuvat.
– On helpompaa kaikille, että olen kaverina tulkkaamassa byrokratiajargonia Elinvoimakeskuksen käsittelijöiden ja asiakkaiden välillä. Heidän kanssaan käydään keskustelua useaan otteeseen ennen hakemuksen jättämistä, ettei hakuprosessi tyssää muotoseikkojen vuoksi.
Asia ei koske pelkästään JTF-tukea, vaan kaikkea yritysrahoitusta. On järkevämpää tehdä hakemus yhdessä, kun toinen tekijä osaa nähdä kokonaisuuden ja tietää, mitkä osuudet ovat merkitseviä.
– On paljon fiksumpaa, että joku työntekijä auttaa esimerkiksi rahoituksen löytämisessä ja hakemisessa.
Yrityskehittäjänä hän haluaa ajaa aina asiakkaan etua, ja on antanut siitä myös palvelulupauksen.
Yrityspalveluista puhuttaessa keskitytään Anttilan mielestä liikaa kasvu- ja kehittämismahdollisuuksiin. Hän muistuttaa, että kyse on kuitenkin paljon muustakin, sillä palveluntarvetta on monenlaista. Myös silloin, kun on kohdattu vastoinkäymisiä.
– Vaikeudetkin ovat syy olla yhteydessä. Ja mieluummin vähän etukenossa, kuin liian myöhään. Ovi on auki kaikenlaisille tapauksille.
Paljastuu, että haastattelupäivänä on tehty jo yksi saneeraushakemus. Senkään tekeminen ei ole helppoa, mutta kannattaa, jos vaakakupissa on konkurssi ja palvelun katoaminen taajamakuvasta.
– Savotta on vaivan arvoinen, jos yritys selviää siitä, saa pitää työntekijät, ja voi jatkaa toimintaansa. Aina löytyy joku ratkaisu. Ja joskus konkurssikin voi olla paras vaihtoehto.
Anttila pohtii yleisellä tasolla myös kuntien roolia. Pelkkä yritysmyönteisyys ja kasvuhakuisuus sekä esimerkiksi nousevien yritysten palkitseminen ei aina kerro koko totuutta.
– Yleensä kunnat haluaa, että palvellaan niitä, jotka eivät välttämättä sitä apua edes tarvitse. Tuntuu, ettei se kiinnosta, miten moni yritys on selviytynyt vaikeuksistaan ja jäänyt henkiin.
Anttilan työpäivät ovat luonteeltaan liikkuvia ja vaihtelevia, koska hän kulkee paljon kentällä.
– Pulkkilassa ja Haapavedellä on viralliset toimipisteet, mutta joka kylältä löytyy joku paikka, missä tavata. Parasta olisi se, että asiakkaan näkisi kerran pari vuoteen.
