Siikajokilaakson nro 1: Sii­ka­jo­ki­laak­soa jul­kais­tu 55 vuotta – ver­kos­sa luet­ta­vis­sa en­sim­mäi­nen Sii­ka­jo­ki­laak­so

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Tulvat tu­le­vat, en­nus­taa Anssi Elo­ran­ta mie­li­pi­tees­sään

Keski-Euroopan tuhotulvat seisauttivat meidät miettimään tulva-asioita.

Tulva-asialla on tartuntapintoja ilmaston lämpenemiseen, mutta myös ajankohtaisiin suomalaisiin metsä- ja turvekeskusteluihin. Huoleni kohdistuu erityisesti Siikajoen valuma-alueella tapahtuvaan maankäyttöön, joka monelta osin on ristiriidassa Siikajoen tulvatorjunnan ja vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Mitä enemmän valuma-alueen pintaa rikotaan, sitä nopeampaa on Siikajokeen kohdistuva valunta ja sen mukana kulkeutuva haitta-ainekuormakin.

Siikajoen valuma-alueelta puuttuvat Järvi-Suomen kaltaiset, tulvia tasaavat järvialtaat. Siikajoella tulvien luontaisia puskureita olivat suomaat. Metrien paksuiset turvekerrokset toimivat luonnonsuotimena, joka valuttaa vedet hallitusti, pidättää ilmaperäiset haitta-aineet sekä maaperästä huuhtoutuvat kiintoaine- ja ravinnekuormat. Maatumaton rahkaturve kykenee sitomaan vettä 20-kertaa ja maatunut 7-kertaa oman painonsa verran. Kun suolta poistetaan puut, pintamaa ja turvekerrokset, ”suopuhdistamon” toiminta rikkoutuu. Näin on käynyt Siikajoenkin valuma-alueella. Ainevirtaamia ja tulvariskiä ovat lisäksi kasvattaneet valumavesien johtaminen ilman ojakatkoja ja pintavalutusta suoraan Siikajoen pääuomaan.