Nopeusrajoitus on nimensä mukaisesti suurin sallittu ajonopeus, ei tavoitenopeus, muistutetaan Väyläviraston tiedotteessa. On monia syitä, miksi oikea tilannenopeus on usein suurinta sallittua alempi. Näihin kuuluvat sekä ulkoiset olosuhteet, että kuljettajan tai ajoneuvon omat rajoitteet, kuten tien kunto, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu, liikenneolosuhteet sekä kuskin vireystila ja ajoneuvon kunto.
– Riippumatta siitä, missä ajaa, on sopivan tilannenopeuden mietintään käytettävä hoksottimia. Kukaan ei ole liikenteessä yksin, vaan myös muiden kuljettajien toiminta vaikuttaa. Jos esimerkiksi tuntuu siltä, että pitäisi lähteä jatkuvasti ohituksiin, kannattaa ensimmäisenä tarkistaa oman nopeusmittarin lukema, toteaa tieturvallisuuden johtava asiantuntija Noora Airaksinen tiedotteessa.
Syksyllä ja talvella kuljettajia haastaa esimerkiksi pimeys, joka on selkeä syy alentaa nopeutta. Ylipäätään nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan ja saa sen pysäytettyä tarvittaessa kehnoissakin kelioloissa.
Tiekohtainen nopeusrajoitus osoitetaan aina erikseen liikennemerkillä. Tällöin asiantuntijat ovat arvioineet, että kyseinen nopeus on tielle turvallinen hyvissä olosuhteissa. Kaikilla muilla teillä on voimassa yleisrajoitus – taajamassa 50 km/h ja taajaman ulkopuolella 80 km/h, Väylävirasto muistuttaa.
Yleisnopeusrajoitusta ei useimmiten osoiteta erikseen liikennemerkillä, vaan maanteillä se alkaa esimerkiksi taajama päättyy -liikennemerkistä silloin, kun sen jälkeen ei osoiteta liikennemerkillä muuta nopeusrajoitusta.
– Yleisrajoitus ei missään nimessä ole tavoitenopeus, sillä esimerkiksi tien kunto tai liikenneympäristö ei välttämättä ole kahdeksankympin kunnossa hyvissäkään keliolosuhteissa. Siksi oikeaa tilannenopeutta on syytä miettiä näillä teillä erityisen tarkasti, muistuttaa myös tieliikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman tiedotteessa.
Yleisrajoituksen piirissä on reilut 40 000 kilometriä maanteitä, eli yli puolet koko 78 000 kilometrin verkosta. Nämä ovat kuitenkin pienempiä maanteitä, joilla on varsin vähän liikennettä. Kaikkiaan liikennesuoritteesta noin kaksi kolmasosaa tehdään päätieverkolla, jonka pituus on reilut 10 000 kilometriä. Näille teille on asetettu tiekohtaiset nopeusrajoitukset.