Lataa nyt: Sii­ka­jo­ki­laak­so-so­vel­lus pitää sinut pai­kal­lis­uu­ti­sis­sa kiinni lo­mal­la­kin

Kolumni
Tilaajille

Vis­sis­tä syystä olen an­ti­mar­jas­ta­ja

Taas on se aika vuodesta. Ihmiset laukkovat pitkin soita ja metsiä marjankuvat silmissä eivätkä osaa juuri muusta puhuakaan kuin marjastamisesta.

Kun hillat alkavat kellertää, iskee himo ja muutaman vetisen lintin tähden lähdetään urheasti kohti suolla vaanivia kohtaloita. Syrjäisellä metsäautotiellä auton öljypohja kolahtaa kiveen ja menee rikki. Suolla rämmitään kilometritolkulla, löytyy muutama hilla ja myriadi paarmoja. Karhu hiiviskelee suon laidassa ja eväsreppu unohtuu juuri sinne karhun puolelle. Saapas jää suonsilmäkkeeseen ja silmälasit menee hukkaan, kun kompastuu mättääseen. Iltayöstä autoa kohti kompuroidessa hillat ovat palata luonnon helmaan – onneksi putoaa vain muutama. Auton avain on hävinnyt eturenkaan päältä, mutta ei tarvitse etsiä kuin pari tuntia niin jo vain se  löytyy omasta taskusta.