Tilaajille

Viu­lu­jen val­mis­tus vei kes­ti­sen Eino Kur­ke­lan sydämen

Entisen matematiikanopettajan käsissä syntyvät viulujen lisäksi niin kaappikellot kuin rihlakotkin. Aktiivinen eläkeläinen painottaa omaksi iloksi tekemisen tärkeyttä.

Siikalatva/Kestilä
Eino Kurkela on menettänyt sydämensä viuluille. Käsissä toinen valmis viulu. Hän on myös rakentanut viereisen kaappikellon. Ensimmäinen, tummemmalla lakattu viulu roikkuu seinällä.
Eino Kurkela on menettänyt sydämensä viuluille. Käsissä toinen valmis viulu. Hän on myös rakentanut viereisen kaappikellon. Ensimmäinen, tummemmalla lakattu viulu roikkuu seinällä.
Kuva: Silja Poutiainen

Eino Kurkela ajoi vanhan Lampelan koulun ohi talvella yli 20 vuotta sitten. Jokin rakennuksessa sai pysäyttämään auton. Talon ulkomuoto ja sijainti puhuttelivat voimakkaasti, ja pian Kurkela pääsikin asettumaan sinne kodiksi.

– Täällä lopetettiin koulutoiminta 1960-luvun puolella. Sitten oli yksityisiä omistajia ja tilalla on pidetty joskus koiratarhaakin. Minä kasvatan pörriäisiä, Kurkela naurahtaa vanhan koulurakennuksen pihamaalla.