Kolumni

Yllätys yl­lä­tys, sanoi taas kerran talvi

Honkala

-
Kuva: Vesa Joensuu

Lause ”talvi yllätti autoilijat” saa kerta toisensa jälkeen nauramaan. Varsinkin valtakunnan mediassa asiaa päivitellään vuodesta toiseen. Siitäkin huolimatta, että talven tulon voi ennakoida kalenterin avulla melko tarkasti ja Suomessa on edelleen neljä vuodenaikaa. Lunta on lupa odottaa lokakuussa ja ellei ihmeitä tapahdu, pysyvä lumi on maassa viimeistään joulukuussa – usein aiemmin. Autoilija ei kuitenkaan tunnu muistavan, että talvi tulee tänäkin vuonna, vaikka vuosi 2020 on ollut niin kamala, että ensilumi olisi voinut sataa jo heinäkuussa.

Myönnän, että talvi on yllättänyt minutkin. Elettiin 2000-luvun alkupuolta ja olin onnellinen grafiitinharmaan Toyota Camryn omistaja. Auto oli vuosimallia 1989 ja nokkapellin alla murahteli kahden litran bensiinimoottori. Pelkkä liikennevakuutus maksoi puolitoista tuhatta markkaa. Hinta määräytyi auton merkin ja mallin sekä kolaritilastojen perusteella. Kaksilitraisella Camryllä oli ilmeisesti rutattu peltiä läpi Suomenniemen.

Mutta siihen yllätykseen. Heräsin loppusyksystä Ollinsaaressa Raahessa sijaitsevasta vuokrakaksiostani ja töihin piti kiirettä. Avasin verhot ja vesikeli oli muuttunut talveksi. Tilanne oli kurja, sillä autossani oli kesärenkaat. Lähteäkö kävellen, mikä tiesi myöhästymistä, vai lipsuttelisiko autolla Ollinkehältä Fellmanninpuistokadulle. Brasilian kokoisella itsetunnolla varustettu nuorimies päätyi tietysti jälkimmäiseen. Starttasin ja käänsin nokan kohti kaupunkia. Samaa tietä kulki pyöräilijä, jolla teki tiukkaa pysyä pystyssä. Minä olin turvassa, sillä alla oli neljä pyörää. Mutka lähestyi ja aloin hyvissä ajoin tunnustella jarruja, mutta mitään ei tapahtunut.

Vauhtia ei ollut juuri nimeksikään, joten oletin, että homma on hallussa. Polkaisin keveästi jarrua ja vapautin sen, kuten autokoulussa oli opetettu. Kuvittelin, että kyllä pyörät vielä tarttuvat tiehen. Olinhan verraton automies.

Ei tarttunut. Auto valui vääjäämättä kohti y-risteystä ilman minkäänlaista aikomusta kääntyä saati pysähtyä. Risteyksen jälkeen ojanpientareella oli tietysti myös valopylväs. Törmäys oli väistämätön, joten nyt piti päättää mennäänkö keula edellä vai otanko osuman kylkeen. Päädyin jälkimmäiseen, käänsin pyörät oikealle ja nyppäsin käsijarrusta.

Uskollinen sotaratsuni valui vasen kylki edellä kuin hidastettuna kohti ojaa. Odottelin rauhassa osumaa ja kuvittelin sen olevan vain pieni nojaus, mutta ei. Kuului helvetinmoinen posahdus ja auto oli hetkessä täynnä lasinsirpaleita. Konkoilin autosta ulos enkä saanut naarmuakaan. Samalla paikalle pysähtyi auto, josta nousi yläkouluaikaisia tuttaviani. Yksi heistä kysyi, että onko minulla kaskoa. Vastasin kieltävästi, niin mies naurahti, että mene äkkiä hankkimaan.

En hankkinut, mutta myöhästyin töistä. Uusi sivuovi maalauksineen maksoi 1 300 markkaa. Nyt, lokakuussa 2020 autossani on alla kesärenkaat. Renkaanvaihtoaika on varattu ensi maanantaille. Toivottavasti talvi ei yllätä.