Korkealle tähtiin on ruukkilaislähtöinen tanssija Katri Mäkinen pyörähdellyt. Tänä syksynä hän on mukana Tanssii tähtien kanssa –kisassa kahdeksatta kertaa, ja parina on ex-jääkiekkoilija Siim Liivik.
Pitkänhuiskean Liivikin kanssa tanssimiseen tuli piristävää vaihtelua viikolla 40, kun Mäkinen sai parikseen Maaret Kallion.
– On kiva välillä tanssia naisen kanssa. Maaret on ihana, lempeä ihminen. Hänen parinaan on ollut miesopettaja, ja ehkä voin antaa naisena hänelle erilaista kulmaa ja vinkkiä tanssimiseen, Mäkinen kertoo.
Kisassa on meneillään Euroviisuviikot, ja Mäkinen on Kallion kanssa saanut musiikikseen Kreikan vanhan samba-tyylisen Euroviisukappaleen My number one.
– Meidän tanssin teemana on, että jokaisen tulisi olla oman itsensä number one, luottaa itseen ja kaveriin, Mäkinen kertoo.
Tanssin pyörteisiin Mäkinen heittäytyi ekaluokkalaisena Virossa, kun koululle tuli tanssiryhmä esittäytymään.
– Halusin tanssimaan. Ensimmäisissä harjoituksissa en pysynyt rytmissä ollenkaan, mutta vanhemmat ajattelivat että antaa tytön jatkaa, jos haluaa, hän muistelee.
Kun perhe muutti Ruukkiin, tytön harrastuksesta tuli tiiviisti osa koko perheen elämää. Harjoituksiin Ouluun oli pitkä matka, mutta vanhemmat Timo ja Marika Mäkinen kuskasivat tytärtä, koska harrastus oli hänelle niin tärkeä. Harjoituksiin mentiin monta kertaa viikossa.
– Minua on kuljetettu ja kuskattu. Ilman vanhempien kannustusta en olisi tanssija, hän toteaa.
Yläasteaikoina Mäkinen kävi valmentajansa luona Keminmaassa kaksi kertaa viikossa. Kuvio oli rankka: Ensin äiti tai isä vei autolla Ouluun, sieltä matkustus Keminmaahan ja illalla takaisin Ouluun tädin luo yöksi. Aamulla sitten opettajan kyydissä kouluun Ruukkiin. Koulusta kotiin, taas Ouluun ja sama kuvio uudestaan.
– Kävin vielä viikolla Oulussa treeneissä. Se tuntui helpolta, Mäkinen naurahtaa.
Treenireissujen päälle vielä kisamatkat Suomessa ja ulkomailla.
– Olen vanhemmille ikuisesti kiitollinen. Ilman heitä ei olisi onnistunut. Harjoittelu ja reissaaminen eivät ole ilmaista, olen etuoikeutettu kun vanhemmat ovat halunneet panostaa pikkutytön unelmaan, hän sanoo.
Kodin tuki ei ollut vain kuskaamista, vaan äiti suunnitteli ja ompeli kaikki tyttären tanssiasut. Kankaita hän tilasi ulkomailta.
– Äiti on taitava ja hänellä on silmää, mikä on onni. Äidin hyvä puoli on, että asut oli aina laadukkaasti viimeisen päälle tehty, Mäkinen myhäilee.
Vieläkin äiti joskus antaa vinkkejä tanssiasuihin, ja Mäkinen välittää niitä TTK-tuotannon kisa-asujen ompelijalle. Kilpailua äiti seuraa tiiviisti ja neuvoo tytärtään olemaan stressaamatta.
Elämässään ja työssään Mäkinen haluaa tehdä kaiken aina täysillä.
– Vanhemmat ovat kasvattaneet ja kannustaneet siihen, että jos johonkin lähtee, se pitää tehdä kunnolla. Se on tärkeä oppi, hän painottaa.
Periaatettaan vanhemmat ovat toteuttaneet perheen viiden lapsen harrastusten tukemisessa.
– Pelkästään minua ei ole tuettu, vaan muidenkin sisarusten kohdalla he ovat olleet yhtä ihania vanhempia, Mäkinen korostaa.
– Olipa lapsen harrastus mikä tahansa, aina voi kannustaa kokeilemaan ja rohkaista uskaltamaan tavoittelemaan omia unelmia, hän vinkkaa vanhemmille.
