Kaikkien entisen Rantsilan kunnan asukkaiden tuntema kauppias Veijo Tolonen on poissa. Hän menehtyi nykyisin tyttärensä omistamalla kaupalla aamuaskareissa sattuneen tapaturman jälkeen Oulun yliopistollisessa sairaalassa 14. kesäkuuta 2024.
Veijo syntyi kauppiasperheeseen. Isä Eetu ja äiti Lyyli työskentelevät aikoinaan Rantsilan Osuuskaupan palveluksessa. He ostivat Osuuskaupan vieressä sijainneen Kujasalon kaupan, josta tuli sittemmin K-kauppa.
Kauppiaaksi Veijo oppi kaupan töissä lapsesta alkaen. Vuonna 1980 vastuu Rantsilan K-kaupasta jäi ensin Veijon ja hänen puolisonsa Liisan sekä Veijon sisaren Helenan vastuulle. Myöhemmin koko kauppa siirtyi kokonaan Veijolle ja Liisalle.
Vuodesta 2008 lähtien Rantsilan K-kaupasta ovat vastanneet Veijon ja Liisan lapset Hanna ja Veli-Pekka.
Veijo tunsi rantsilalaiset ja rantsilalaiset tunsivat Veijon. Monissa kodeissa muistetaan, kuinka Veijo jo kukonlaulun aikaan toi tilattuja tavaroita autolla taloihin. Muistoissa ovat varmasti myös kahvihetket, joita Veijon ja Liisan kaupassa ostosten ohessa vietettiin.
Veijo oli ystävällinen ja auttava henkilö, jolle jokainen asiakas oli tärkeä. Vaikka hän oli ennen kaikkea ranttisten kauppias, saman ystävällisen ja avuliaan palvelun häneltä saivat myös ohikulkumatkalla olleet asiakkaat.
Vaikka varsinainen vastuu kaupasta oli jo siirtynyt seuraavalle sukupolvelle, Veijo ei jättänyt töitä kaupalla.
Hän teki kaupan lumityöt talvella, hoiti kesällä kukkien kastelut ja piti huolta pihan siivouksesta. Hän purki tavarakuormia trukilla ja hoiti niiden jakelua sekä kuorma-autolla että viime vaiheessa erityisesti pakettiautolla.
Hän piti huolen myös siitä, että kauppaan töihin tulevilla olivat aamulla kahvit odottamassa.
Veijo oli lapsesta saakka urheiluihminen ja seurasi urheilumaailmaa tarkasti. Hän pelasi pitkään pesäpalloa Rantsilan Raikkaan joukkueessa. Viime aikoina hän seurasi erityisesti Kempeleen Kirin otteluita ja muun muassa rantsilalaistaustaisen Toni Keräsen menestystä keihäsareenoilla.
Veijon harrastuksiin kuuluivat menneinä vuosina hirvenmetsästys sekä viime vuosina innokas moottoripyöräharrastus. Moottoripyöräretket eivät rajoittuneet vain Suomeen, vaan ulottuivat myös Ruotsiin ja Norjaan.
Veijo kuljetti mielellään lastenlapsia harrastuksiin ja hoiti tarvittaessa kaupan pihan lisäksi muidenkin kuin oman pihan lumityöt ja nurmikonleikkuut.
Koirat olivat Veijolle hyvin rakkaita. Saksanpaimenkoiria hänellä ehti olla neljä. Lisäksi hän hoiti mielellään myös lastensa perheiden koiria.
Veijo oli pidetty, auttava, avoin, reilu, huumorintajuinen ja positiivinen ihminen. Hänellä oli suuri sydän. Ei ole liioittelua sanoa, että Veijon ystävien määrä on suuri.
Veijo oli myös laaja-alainen lehtiä ja muita viestimiä seuraava henkilö, jonka kanssa saattoi keskustella mistä aiheesta tahansa. Henkilökohtaisesti kaipaan pitkiä puhelinkeskustelija, joita sain käydä hänen kanssaan aivan viime aikoihin saakka. Veijo oli minun tärkein yhteyteni entiseen kotikuntaani.
Veijon kuoleman luomaa varjoa synkensivät vain lyhyt aika aiemmin tapahtuneet Helena-sisaren ja toisen sisaren Sirkun pojan poismenot.
Elämän oikkuja ja niiden kerralla luoman taakan määrää ei pysty kuvittelemaan muut kuin ne, joiden kohdalla se on totta.
