Kolumni
Tilaajille

Nä­ke­miin, mutta ei hy­väs­ti!

Virran varrelta

Oli tammikuinen synkkä aamu. Lunta tuli tupaan ja auton tuulilasiin. Kello kävi vajaata kahdeksaa ja edessä oli pimeä taival. No pimeä ja pimeä. Raahesta kun lähdet ajelemaan aamutuimaan pohjoista kohden, niin se tasaisena vastaan virtaava autoletka hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Alueen kunnat voivat vain unelmoida veroeuroista, jotka lipuvat tavoittamattomiin noiden ajoneuvojen myötä. Miten saisikaan nuo kuskit kyytiläisineen muuttamaan työpaikkakunnalleen ja täydentämään usein tyhjänä ammottavaa kunnan kassaa. No rehellisyyden nimissä, sylettää niitä oululaisiakin, kuljetaan sitä täältäkin siellä töissä.

Muun muassa tällaisin miettein ajelin Siikajoen taajamaa Ruukkia kohden aloittaakseni reilun kolmikuukautisen työrupeamani Siikajokilaakson toimittajana Junttilan Kirsin vuorotteluvapaan ajaksi. Kirsi repäisi mahtavasti ja heittäytyi täysin uusiin kuvioihin Kilpisjärvelle. Syvä kumarrus hänelle, noin kannattaisi jokaisen repäistä itsensä jossain vaiheessa tottumuksistaan.