Valmistuessani ensimmäiseen ammattiini sosiaalialalle lähes kolmekymmentä vuotta sitten, alan työtilanne oli haastava. Tuolloin opiskelijaryhmästämme valmistuvista reilusta kahdestakymmenestä opiskelijasta viidellä oli onnea päästä alan työpaikkaan suoraan valmistuttuaan. Paljon on muuttunut sitten noiden aikojen. Tänä päivänä sote-ala kärsii huutavasta osaajapulasta. Työntekijöistä kilpaillaan rekrytointilisin ja sitoutumisbonuksin. Alan uuden virkatyöehtosopimusten myötä naisvaltaisen alan palkkataso saadaan hieman ylöspäin, mikä sinänsä onkin hyvä asia. Haaste on kuitenkin edelleen alan työn vaativuuteen nähden matala palkkataso. Siitä kertonee myös alaa vaihtaneiden suuri määrä sekä toisaalta alan sairauspoissaolojen määrä. Tehyn pari vuotta sitten teettämän tutkimuksen mukaan noin viides alalla työskentelevistä arvio jaksavansa alalla eläkeikään saakka. Eettinen kuormitus sote-alan työssä on tätä päivää.
Työvoimatarpeen kasvaessa suuri huoli liittyy mielestäni siihen, kuinka moni alan osaaja on valmis työskentelemään siellä käytännön hoiva- ja ohjaustyössä asiakastasolla.