Tutkapanta, kokemus ja nopea toiminta pelasti 8-vuotiaan jämtlanninpystykorvan hengen lauantai-iltana Piippolassa. Lamun ja Honkaperän välisessä maastossa haukkuharjoitusta tehnyt koira jäi illan pimettyä susilauman saartamaksi, ja sinne se olisi myös jäänyt, ellei koiran omistaja Marko Koskelo ja hänen ystävänsä yhteistyö olisi sujunut saumattomasti.
– Olin itse reissussa ja kaverini vei koiran harjoittelemaan. Koira löysi hirven ja alkoi haukkua sitä ja haukkui oikeastaan koko päivän. Kun ilta alkoi tulla, kaverini yritti saada koiran pois metsästä, mutta se ei onnistunutkaan ihan helpolla. Lopulta tuli jo pimeä ja koira jäi metsään haukkumaan noin 150 metrin päähän autotiestä. Hetken päästä koira jäi paikalleen ja hiljeni. Olimme koko ajan kaverin kanssa puhelinyhteydessä ja sain kolme tutkapannan päivitystä samasta paikasta. Tunnen koirani todella hyvin, joten arvelin, että nyt taitaa olla tilanne päällä.
Koskelon kaveri kurvasi paikalle ja nousi autosta kutsumaan koiraa. Kaverin mukaan tilanne oli ollut hyytävä, sillä pimeys oli laskeutunut ja joka suunnasta kuului susien ulinaa.
– Kaverini tajusi, että hän on lauman keskellä. Vaikka kaveri on kokenut metsästäjä ja isokokoinen, karski mies, ei hän ollut uskaltanut mennä ilman kättä pidempää pimeään metsään. Hän huusi, karjui ja kutsui koiraa. Kohta sudet hiljenivät ja koira alkoi tulla kohti kutsua. Koira kulki vaivalloisesti ja sen peräpää oli revitty. Kaveri otti koiran kyytiin ja toimitti meille kotiin. Koskelo kertoo.
Urho-koira toimitettiin eläinlääkärin vastaanotolle, joka nukutti koiran ja ompeli haavat, ja nyt vaikuttaa siltä, että koira selviää hengissä.
– Ellei haavoihin tule mitään tulehduksia, koira pelastuu. Jos kaveri ei olisi päässyt nopeasti autolla paikalle, olisi se varmasti menetetty.
Koskelon mukaan susien satuttama Urho on heille kuin perheenjäsen ja metsästysharrastukseen sitä on koulutettu satoja tunteja. Koiraa ei ollut vakuutettu suden varalta, ja vaikka olisikin, koira on Koskelon mukaan korvaamaton.
– Kyllähän näistä kuluja tulee, kun koira piti nukuttaa. Nyt se on pitkällä sairauslomalla ja ainahan se on valtava menetys jos koira jää metsään.
Koskelo tietää mistä puhuu, sillä heidän pihapiirissään susista on ollut harmia jo aiemmin.
– Urho on neljäs koira, joka joutui susien hyökkäyksen kohteeksi. Kaksi koiraa on tapettu ja pari vuotta sitten kolmas selvisi täpärästi, mutta siihen piti ommella 70 tikkiä. Meillä on ollut näitä jämttejä ja harmaita (norjanharmaahirvikoira), Koskelo huomauttaa.
Samasta syystä Koskelo ja muutkin heidän lähipiirissään ovat allekirjoittaneet hiljattain avatun kansalaisadressin susien kannanhoidollisen metsätyksen sallimisesta. Susihavainnot ovat yleistyneet jatkuvasti, ja kansalaisadressi keräsi vaadittavat 50 000 nimeä noin viikossa.
– Ei yllätä, että adressiin tuli vaadittavat nimet täyteen. Ainakin meillä päin ihmiset kokevat sudet ongelmaksi. Harrastaminen alkaa olla vaikeaa. Koira tykkää touhusta, mutta aina kun sen päästää metsään, joutuu sydän syrjällä odottamaan, että tapahtuuko taas jotain.