Ekonomi vaihtoi mal­tai­siin

Jokimaisema on niin mukava, että Heikki Haapala rentoutuu toisinaan menemällä rantatörmälle jakkaran ja oluen kanssa. Siikajoen yrityskylä on teollisuusalueeksi varsin idyllinen.

Oululainen Haapala, 41, on Ruukissa toimivan Pehkolan Mallastamon toimitusjohtaja ja mallastaja. Mallastamotilat ovat 1940-luvulla rakennetussa punatiilisessä saharakennuksessa.

Oulussa perheensä kanssa asuva Haapala on kotoisin läheltä, Paavolan kylästä.

Toissa viikolla Haapalasta tuli myös ravintolayrittäjä. Hän osti veljensä Mikko Haapalan kanssa puoliksi Oulun keskustassa Kasarmintiellä sijaitsevan Voimala 1889:n.

Yhteinen ravintola oli ollut veljesten haave jo pitkään.

– Työ tekijäänsä opettaa. Ei minulla ollut mallastuksestakaan kokemusta, Heikki Haapala sanoo.

Mallastamoyrittäjäksi Haapala hyppäsi nelisen vuotta sitten pankkimaailmasta. Oulun yliopistosta valmistunut ekonomi hoiteli asiakkaidensa sijoituksia ensin Osuuspankki-ryhmässä ja lopuksi Säästöpankki Optiassa.

Haapala oli myös intohimoinen olutharrastaja, kuten olivat myös lapsuudenkaverit Paavolasta, Antti Kangastalo ja Pekka Fingerroos.

Kolmikko valmisti kimpassa kotiolutta. Ja kun Kangastalo sattui viljelemään vähän ohraakin, tuli mieleen, että maltaanhan voisi tehdä itsekin.

Kun mallastus onnistui, tuli mieleen, että voisiko tätä tehdä kaupallisesti. Suomessa ei vielä tuolloin 2010-luvun jälkipuoliskolla ollut pienmallastamoa. Pehkolan Mallastamo on yhä Suomen pohjoisin.

Markkinoita hallitsee Pohjoismaiden suurin maltaantoimittaja Viking Malt.

Pehkolan Mallastamo aloitti toimintansa keväällä 2019. Syksyn tullen kävi selväksi, että jonkun kolmikosta on hypättävä kokopäivätoimiseksi. Paras valmius irtiottoon oli Haapalalla.

– Innostus oli sen verran kova, että piti hypätä syvään päätyyn.

Sijoitusvarallisuuden hoito toimistossa vaihtui käsityöhön viljan parissa. Haastattelupäivän aamuna Haapala pakkasi rekan kyytiin 4 000 kiloa mallasta.

Ravintolayrittäjyys tuo tekemistä saman päivän illaksikin. Voimalalle on tulossa asiakkaaksi kansainvälinen yritysporukka.

Haapala menee auttelemaan ja samalla opettelemaan. Toissa perjantaina hän oli ovella tarkastamassa pääsylippuja, kun Voimalassa esiintyi oululainen punklegenda Radiopuhelimet.

– Katsotaan, mitä tällä kertaa teen. Ehkä haen halot takkaan ja sytyttelen kynttilöitä.

Sisällä mallastamossa Haapala käy läpi mallastuksen vaiheet. Ensin kurkataan idättämöön.

Kolmessa vesitankissa on Suomusjärveltä Birkkalan tilalta tullutta spelttiä keräämässä kosteutta. Spelttimallas on yksi Birkkalan myyntiartikkeleista.

Seuraavaan vaiheeseen eli idätysrumpuun on ehtinyt tällä kertaa vehnää, joka on menossa Pihtiputaalle. Kolima Distillery valmistaa vehnämaltaasta vodkaa tai pontikkaa.

Pääasiassa Pehkolan Mallastamo kuitenkin tuottaa artesaanihengessä ohramallasta kotimaisille pienpanimoille.

Ensin jyvät keräävät pari päivää kosteutta vesitankissa. Idätysrummussa vilja viettää 4–5 päivää ja modifikoituu eli suomeksi möyhentyy.

Pale ale -mallas on tummempaa ja pitemmälle idätettyä kuin suomalaisille perinteisesti hyvin tutuissa lagereissa käytettävä pilsner-mallas.

Tarkkasilmäinen mallastaja seuraa itävän jyvän ensimmäisen idun pituutta.

– Pilsner-maltaassa kolme neljäsosaa jyvän pituudesta, pale ale -maltaassa jyvän mitta, Haapala sanoo.

Idättämisen jälkeen jyvät menevät kuivausuuniin, jossa niistä tulee oluen panemiseen sopivaa rapsakkaa mallasta.

Oluttrendeillä on suora vaikutus mallastamon liiketoimintaan.

Vuosia muodissa olleiden IPA-oluiden makumaailmaa hallitsee voimakas humalointi. Panimoilla ei siis välttämättä ole halua maksaa vähän kalliimmasta pientuottajan artesaanimaltaasta.

Haapalan iloksi on orastavia merkkejä, että miedommin humaloidut oluttyypit kuten lagerit olisivat nousussa olutharrastajien keskuudessa. Kun maltaalle on makumaailmassa tilaa nousta esiin, se voisi luoda lisää kysyntää Pehkolan Mallastamon tarjonnalle.

Olutharrastajat puhuvat jo hyvin sujuvasti eri humalalajikkeiden merkityksestä. Ehkä maltaastakin voisi entistä enemmän tulla kulma, jolla pienpanimo-oluita kaupataan.

Hailuodon Panimo onkin ollut Pehkolan Mallastamolle tärkeä asiakas heti alusta alkaen. Se valmistaa nykytrendin mittapuulla kevyehkösti humaloituja saksalaistyyppisiä oluita.

Haapala sanoo tuntevansa ylpeyttä hailuotolaisten tuotantoketjusta, jossa oluissa käytettävät viljat kuin oluiden juojatkin ovat omalta alueelta.

Mallastamon liikevaihto on kasvanut pikkuhiljaa, mutta voitolliseksi se ei ole vielä pinnistellyt.

Hiivat ja humalat ovat ne oluen kalliimmat raaka-aineet. Maltaan osuus hinnasta on jo lähtöjäänkin pieni.

– On sijoitettu rahaa omistajaporukalla. Olemme pitkäjänteisesti mukana. Ensi vuonna on tavoite olla kannattava.

Aloitus sattui huonoon hetkeen. Koronarajoitukset iskivät ravintoloihin ja sitä kautta pienpanimoihin, kun oli toimittu alle vuosi.

Sitten tuli Ukrainan sota ja kaikkien kustannusten nousu. Toisaalta inflaatio on auttanutkin. Pehkolan Mallastamo ei nostanut hintoja yhtä paljon kuin isot ja sai hintaeroa kurottua pienemmäksi.

– Viime talvi oli tiukka. Sähkönhinta nousi, korot nousi. Kuluttajien luottamus oli heikolla ja varmaan rahat tiukilla.

Nyt näyttää paremmalta. Ohran hinta on laskenut ja uusia asiakkaita on löytynyt. Kesällä mallastamolle uskallettiin palkata ensimmäistä kertaa ulkopuolinen työntekijä.

Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt uskaltaa jo aiemmin. Haapalan aika ei riittänyt kaikkeen. Jos hän hoiti mallastajan roolia ahkerasti, maltaan kauppaaminen kärsi, ja päinvastoin.

Asetelma kuulostaa polulta, jonka toisessa päässä odottaa uupumus. Entäs nyt, kun tuli ryhdyttyä ravintolayrittäjäksikin?

Haapala kertoo osaavansa vetää rajan työn ja vapaa-ajan väliin.

– Jos näyttää joskus siltä, että en osaa, joku läheisistä onneksi huomauttaa, Haapala sanoo.

– Yrittäminen ei monesti tunnu sillä tavalla työltä. Väsymys voi tulla huomaamatta. On tärkeää, että ihmiset ympärillä katsovat vähän perään.

Vaikeissa paikoissa auttaa myös positiivinen luonne.

– Miten se Mauno Koivisto sanoikaan? Jos et tiedä, miten asiat menevät, oleta että ne menevät hyvin. Jotenkin tällä tavalla.

Työpäivä on siirtynyt Ouluun. Haapala nappaa mennessään roskan pihalta ja avaa oven Voimala 1889:n hiljaiseen ravintolasaliin. Illan tilaisuuden valmistelut eivät ole alkaneet. Pöytiin on tarkoitus laittaa valkoiset liinat ja kynttilät.

Mitä Haapalan veljekset mahtavat suunnitella hypättyään ravintolabisnekseen?

Hetikin kaikenlaista, jos olisi kaiken maailman resurssit käytössä, mutta alkuun jatketaan entisellä mallilla tilausravintolana.

Aukioloja voidaan toivon mukaan laajentaa jo ensi kesänä. Oluttarjontaa täytyy laajentaa heti.

Kaupungin suunnalta on selvitelty, millaista katosratkaisua ulkona olisi mahdollista käyttää.

Haapaloiden Voimala 1889 sekä Anne Mikkolan pyörittämät Tuba ja Rauhala muodostavat yhdessä Kasarmintien varteen ravintolakorttelin. Yhteinen sisäpiha on niin kutsuttu Prunnitori. Siihen Haapala haaveilee kesäteatteria.

Olutaiheisia tapahtumia on tulossa varmasti. Erityisesti oluen ja ruoan parittaminen kiinnostaa. Viinisuositukset ovat ravintoloissa arkipäivää. Samanlaista kulttuuria Haapala haluaa rakentaa oluen ympärille.

Ruokapuolella tukeudutaan alkuun naapuriravintola Rauhalaan. Keittiöinvestoinnin aika tulee myöhemmin, jos on tullakseen.

Kun Haapalan tausta tiedetään, häneltä on kysytty jo menoon kertaan, tuleeko ravintolaan olutpanimo.

Totta puhuen hän on vähän ehtinyt katsella seiniä sillä silmällä.

– Ravintolapanimohan ei ole hirveän iso, Haapala aprikoi.

– Hirveän nätisti sitä ei ehkä tänne saa. Sen kuuluisi olla näkyvissä lasiseinän takana.

Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, sillä Heikki Haapalalla on uudessa yrityksessään paljon opeteltavaa.

– Jään lakaisemaan lattiat. Sitten käyn kotona ja tulen illaksi takaisin.