Armeijan jälkeinen työ ala-asteikäisen psyykkisesti sairaan lapsen avustajana herätti Marko Ritan kiinnostuksen mielenterveyshoitajaksi opiskeluun. Ammattiin valmistumisen jälkeen Marko ehti tehdä vuoden pätkätöitä Ylivieskassa Visalan psykiatrisessa sairaalassa. Yhden yövuoron aikana hän huomasi lehti-ilmoituksen, jossa Rantsilan Tukikeskukseen etsittiin mielenterveyshoitajaa.
Tukikeskuksessa oli kaksi hoitajaa ja noin 15 asiakasta.
– Kaikki alkuperäiset asiakkaat olivat olleet psykiatrisella klinikalla pitkäaikaishoidossa. Kun laitoshoitoa purettiin, kotiutettiin asiakkaat kotikuntaan, jossa sitten mietittiin, miten heidän kanssa pärjätään. Pisin laitoskokemus oli henkilöllä, joka oli ollut laitoksessa 40 vuotta, muistelee Marko Rita.
Oli kova kiire aloittaa kuntouttava toiminta, jonka avulla laitostuneet henkilöt sopeutuivat elämään laitoksen ulkopuolella.
– 1990-luvun puolella meille tuli asiakas, joka oli käynyt viimeksi kaupassa 1960-luvulla.