Tilaajille

Var­pai­ta ei vilu vihlo – liki seit­se­män kiloa lankaa muuttuu sukiksi

Mäkelänrinteellä ei kohta kenenkään jalkoja palele, siitä pitää käsityökerho Ilona huolen.

Siikajoki/Ruukki
Ilona-kerholaisten neulomat sukat ja huivit menevät Mäkelänrinteen asukkaita lämmittämään.
Ilona-kerholaisten neulomat sukat ja huivit menevät Mäkelänrinteen asukkaita lämmittämään.
Kuva: Kirsi Junttila

Puikot ovat kilisseet iloisesti ja lanka juossut joutuisasti Ilona-käsityökerholaisten ja apuvoimien käsissä. Yhdeksän naisen porukka on ottanut tavoitteekseen neuloa villasukat jokaiselle Mäkelänrinteen asukkaalle jouluun mennessä. Paikkoja Mäkelänrinteellä on 46.

Puikoilta on jo pudonnut pari kassillista tavallisia villasukkia ja vuodepotilaiden jalkoihin helposti vedettäviä putkisukkia. Myös hartiahuiveja on virkattu useampia.

– Urakka on jo yli puolen välin, sanoo Sirkka Pietilä, yksi neulojista.

Lämpimien lahjojen neuletalkoot pisti pystyyn seurakunnan työntekijä Pirkko Tuomisto. Hän kyseli, olisivatko kerholaiset innokkaita lahjantekijöitä ja toisaalta kaivataanko Mäkelänrinteellä sukkia.

Kumpikin osapuoli vastasi kyllä, ja niin luotiin silmukat puikoille. Lankarahat on lahjoittanut Ruukin Osuuspankki.

Käsityöpiiri Ilonan kokoontumispaikka on ollut Mirjan ja Maunon tupa Ruukissa, joka on koronaepidemian vuoksi toistaiseksi suljettu. Niinpä jokainen on neulonut kotonaan ja Pietilä on toiminut lankakuskina.

Sukkia varten on ollut käytettävissä lähes seitsemän kiloa lankaa. Huivilankoja on hankittu noin 600 grammaa.

Neulominen on piiriläisille rakas harrastus. Lähes jokainen on oppinut taidon salat jo lapsena.

– Lapsesta asti olen tehnyt omiksi tarpeiksi ja eläkkeellä laajemmastikin, Pietilä kertoo.

– Ihan pienestä olen neulonut, mutta välillä pitkään en tehnyt mitään. Kun sain uudet silmälasit, aloitin uudestaan, naurahtaa Riitta Pietarila.

Jokainen tekee sukkia omaan tahtiinsa ja niin monet kuin haluaa. Nopeimpien puikot kilisevät melko tahtia.

– Sukkapari tulee päivässä helposti, jos istuu koko päivän ja vähän yönkin. Riippuu langasta ja sukan koosta. Ja siitä, miten keskittyy; ettei tarvitse joka viidennen kerroksen jälkeen purkaa, nauraa Lea Hautala.

Pari per päivä -tahtiin ei paljon muuta tekemistä Hautalankaan päivään mahdu, mutta ei tarvitsekaan. Neulominen on mukavaa ja rentouttavaa. Samalla voi ajatella omia ajatuksia.

– On levottomat sormet, on pakko tehdä jotain, Hautala heittää.

– Ei sitä osaa olla tekemättä mitään. Ja kun tekee jotain vaikeampaa, kokee onnistumisen iloa, kun saa valmiiksi, Pietarila toteaa.

Sukkaparin jos toisenkin neulonut Hautala ei ole enää itsekään perillä, kuinka monet jalat niillä saa lämpimäksi. Sukkaneuloosin syy on lapsuudessa: Äiti ei tykännyt ollenkaan, jos tyttö istui lukemassa. Saman tien lensi parsittavia sukkia syliin.

– Parsiminen oli niin ärsyttävää, että päätin, etten aikuisena parsi. Enkä ole parsinut, Hautala nauraa.

Villasukat on hyvä lahja, neulojat tietävät. Ne ovat tarpeellinen, lämmin ja mukava lahja antaa. Lisäksi itse tehtyyn on laitettu paljon hyviä ajatuksia mukaan.

– Ei ole vielä sellaista ihmistä tullut vastaan, joka ei sukkia käytä, Pietilä tietää.