27. helmikuuta vuonna 1921 syntynyt Erkki Ojala jätti maanviljelijän työt, kun isänmaa kutsui.
Huhtikuussa 1941 sipolankyläläinen Ojala astui alokkaana palvelukseen 11:een prikaatiin. Välirauhan ajaksi perustettu prikaati toimi Kuusamossa, Taivalkoskella, Suomussalmella ja Taivallahdella.
Sankarivainaja Erkki Ojalan siunaus- ja hautaustilaisuudessa puhunut Siikalatvan seurakunnan kirkkoherra Heikki Karppinen kertoi, että Ojalan kantakortti ei kerro, missä palvelukseen astuminen tapahtui.
Ojala ehti olla palveluksessa 2,5 kuukautta ennen jatkosodan syttymistä. Hänen osasto joutui myös taisteluihin Uhtuan suunnalle ja Ojala haavoittui Pistojoen taisteluissa 21. heinäkuuta 1941.
– Miten ja kuinka vakavasti hän haavoittui, sitä lähteet eivät kerro. Hän palasi kuitenkin taistelutoimiin.
Keväällä huhtikuussa 1943 hänet siirrettiin varusmiehestä reserviläiseksi ja samoihin aikoihin hänet ylennettiin korpraaliksi.
– Hän oli siis kunnostautunut palveluksessa, totesi Karppinen.
Suurhyökkäyksen alkaessa alkukesästä 1944 Erkki Ojala oli osastonsa kanssa Aunuksen suunnalla. Kesäkuun lopulla, 29. kesäkuuta hän kohtasi maallisen matkansa pään taistelussa.
– Sotilaspastori Martti Parvian ilmoituksessa kaatumisesta kerrotaan karun lyhyesti: Kaatui kuulasta, ruumis jäänyt kentälle.
Erkki Ojala kirjoitti kotiin päivää ennen kaatumista. Hän oli taistelujen keskellä löytänyt turvan uskosta Jumalaan.
– Kun näin ovat silmäni avautuneet häntä uskossa katselemaan, niin on niin äärettömän rauhassa käydä kuolemaakin kohden, joka joka hetki on täällä silmäin eessä. Niin te rakkaat kotoiset, älkää minusta huolehtiko, älkääkä minun kohtaloa. Jos miten käykin minulle, tiedän, että se on raskasta teille, mutta tietäkää se, että kaikki on Herralta tullut, luki kirkkoherra jälkipolville säästyneestä Erkki Ojalan kirjoittamasta kirjeestä.
Erkki Ojala kaatui Aunuksen Suurmäessä. Sipolankylässä, Kurranojan varrella ollut Pakkulainen jäi ilman nuorta isäntää.
Siunaustilaisuuteen oli päässyt paikalle Erkki Ojalan sukulaisista enoaan viimeiselle matkalle saattamaan tullut Sirkka Salo tyttärensä Maria Salon kanssa. Myös Marita Olinille Erkki Ojala oli eno, Leena Koivusipilälle serkku ja Sami-poikansa kanssa tilaisuuteen osallistunut Tommi Saarelainen on Ojalan serkun poika.
Marita Olin kuvaili, kuinka suku oli yllättynyt ja helpottunut, kun maaliskuussa tuli tieto, että Erkki Ojalan maalliset jäänteet on löydetty ja tunnistettu.
– Voin vain kuvitella, miten iloisia äiti ja äidin siskot olisivat, jos eläisivät. Viimeisin Erkin siskoista kuoli viisi vuotta sitten.
Olin kiittelee Rantsilan kirkkoon ja sankarihaudalle tilaisuuden järjestäneitä.
– Kyllä on iloinen ja tyytyväinen mieli, että tällainen tilaisuus järjestettiin. Tilaisuudesta jäi levollinen olo, kun saatiin yksi asia päätökseen, kun Erkki-eno pääsi sankarihautaan.
.
Sotamies Erkki Ojala kaatui ja jäi kentälle luodin osumasta 29. kesäkuuta 1944 Suurmäen kylän hallinnasta käydyissä kiivaissa taisteluissa.
Venäläinen etsintäryhmä löysi kesällä 2021 Erkki Ojalan jäänteet ja tuntolevyn Suurmäen itäpuolella olevalla harjanteella olleista asemista, mihin rykmentti oli saanut käskyn tehdä vastahyökkäyksen.
Ojalan maalliset jäänteet kotiutettiin samana syksynä Suomeen. Hänen henkilöllisyytensä vahvistettiin helmikuussa 2024 THL:n tekemällä dna-tutkimuksella.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ylläpitää vuosien 1939–1945 sodissa ja niiden sotavankeudessa menehtyneiden, Suomen rajojen ulkopuolelle jääneiden suomalaisten sotavainajien muistoa.
Tavoitteena on, että omaiset saisivat tietoja sotavainajien vaiheista ja hautapaikoista sekä mahdollisuuden käydä heille pystytetyillä muistomerkeillä.
Suomen vuosina 1939–1945 käymissä sodissa kaatui yli 93 000 sotilasta. Suurin osa heistä on haudattu kotiseurakuntiensa hautausmaihin. Taisteluiden tiimellyksessä kaikkia ei saatu evakuoitua. Noin 13 000 sotilasta jäi kentälle tai katosi tietymättömiin. Lähes 1 600 heistä haudattiin jo sodan aikana tunnistamattomina ja hukkuneina menehtyneitä lasketaan olleen lähes 300.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys kuljettaa tunnistettujen sankarivainajien arkut omaisten ilmoittamille paikkakunnille. Useimmiten sankarihautausmailla on jo aikanaan poissaolevana siunattuna oma paikka ja nimikivi odottamassa.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen tekemä varsinainen sotavainajatyö käsittää neljä vaihetta: kentälle jääneiden etsinnän, kotiuttamisen, mahdollisen tunnistamisen ja hautaan saattamisen.
