Mikäpä kirkkopuistossa on viihtyessä, kun puistossa voi viivähtää kaikessa rauhassa ja muistella menneitä aikoinaan itse tekemillään puistonpenkeillä istuen. Harvassa taitavat tänä päivänä olla seurakunnan sielunpaimenet, jotka tarttuvat itse toimeen, kun eteen tulee kädentaitoja vaativa asia.
Artikkeli on _kirjautuneille_
Kirjaudu tai luo Kaleva Media -tunnus
Voit lukea kirjautumisen takana olevia sisältöjä
Pääset kommentoimaan sisältöjä
Saat oman nimimerkin